Hanna Bervoetsin pienoisromaani (140 s.) Sopimatonta sisältöä (suom. Sanna van Leeuwen)  lähti kirjastosta mukaan sattumalta. Kirjailija on minulle tuntematon, mutta liepeessä kerrotaan, että hän on "sukupolvensa näkyvimpiä hollantilaiskirjailijoita". Tämä ei vielä säväyttänyt, mutta kun lisäksi kerrotaan, että romaanin ensipainos on huimat 650 000 kappaletta, niin herättäähän se mielenkiintoa. Teos on tilaustyö johonkin Book Week - tapahtumaan, ja siitä on myös tekeillä englanninkielinen TV-tuotanto, tarkemmin ei kerrota, mikä.

Tarina on simppeli. Joukko ihmisiä työskentelee nettisivuston moderaattoreina. Työ on pakkotahtista ja tiukasti säänneltyä. Moderaattoreiden silmille rävähtää kaikki mahdollinen netin kuona, mikä on henkisesti kuormittavaa, eivätkä kaikki jaksakaan ottaa sitä vastaan. Vähitellen porukan aatemaailma repeää. Osa alkaakin kannattaa salaliittoteorioita kuten näkemystä, ettei holokaustia ollut olemassa. Näkemyserot repivät myös porukan ihmissuhteita. Esimerkiksi kertojana toimivan Kayleighin parisuhde karahtaa kiville.

Bervoetsin romaani käsittelee tärkeitä aiheita. Mutta mutta. Jostain on löydetty kirjan liepeeseen toteamus: "Ainutlaatuisen vahva romaani, joka ei päästä otteestaan ennen viimeistä sivua." Tätä mainoslausetta en  todellakaan allekirjoita. Lukaisin romaanin nopeasti - ja sepä siitä. Keskinkertainen sepustus, sanoisin. Suomessa julkaistaan vuodessa kymmenittäin parempia romaaneja mutta niistä ei oteta 650 000:n  ensipainosta.