Tuli sitten käytyä mökillä. Huoh! Jänöjussi apunaan varmaan metsämyyrä tai -hiiri oli tehnyt selvää jälkeä ainoasta omenapuusta. Puun ympärillä oli toki korkeahko jänisverkko. Koska lunta oli poikkeuksellisen paljon, lunta tampattiin maaliskuun alkupuolella matalammaksi verkon vierestä. Jo silloin oli oksankärkiä napsittu ja kuorta järsitty ohuista oksista, jonne jänis ei ylety mutta myyrä tai hiiri pystyy kiipeämään. Nyt oli sitten runkoa ja paksumpia oksiakin kuorittu niin paljon, että puu on todennäköisesti entinen. Olisiko jänis uskaltanut hypätä verkon sisään? Ainakin se olisi sinne päässyt, koska maaliskuussa satoi vielä lunta niin paljon, ettei verkko enää suojannut puuta. 

Kun syksyllä 2009 ostimme puutarhamökin, se oli 10 vuotta vanha. Pihassa oli kaksi omenapuun ja yksi kirsikkapuun taimi. Arvelin, että ne oli siihen tällätty mökin myyntiä silmällä pitäen. Omistaja kuitenkin väitti, että ne ovat useita vuosia vanhoja. Jaa, siinä tapauksessa niille ei  varmaan ole tehty kunnon istutuskuoppaa, jossa ne voisivat menestyä, mietiskelin. Kirsikka kuolikin ensimmäisenä. Omenapuista kuoleutui oksia ja toinen meni niin rumaksi, että se poistettiin. Jäljelle jäänytkään ei ollut mikään kaunotar, mutta sai olla paikoillaan. Se ei kuitenkaan juuri tehnyt kukkia -  eikä näin ollen omenoitakaan - ennen kuin viime kesänä. Ja nyt se on todennäköisesti entinen puu. Luultavasti yritän kylläkin sen pelastaa, mutta en ole toiveikas. 

Vilkaisin pensasaidan yli, miten jaksaa naapurin suunnilleen samankokoinen omenapuu. Hyvin. Siinä ei näkynyt minkäänlaisia vaurioita. Kauempana asustava naapuri sen sijaan kertoi, että jänis oli pistänyt tuulemaan heidänkin pihassaan. Semmosta se on yhteiselo villielläimien kanssa. No, ne olivat paikalla ensin.   Sitten me ihmiset tunkeuduimme niiden kotikonnuille, ja nokkelat jänikset huomasivat, miten mainio ruoka-aitta siirtolapuutarha onkaan...