Pärttyli Rinnekin näyttää olevan näitä kirjoittamisen moniosaajia, joita nykyään putkahtelee esille. Viimeinen sana on kuitenkin Rinteen ensimmäinen romaani. Sen keskeiset henkilöt ovat lukiolaisia, Franz ja hänen kaverinsa Kolehmainen. Franzin intohimo ja pakopaikka on filosofia. Hän fantasioi olevansa aikuisena kansainvälisesti merkittävä filosofian uudistaja. Franzin ainoa kaveri Kolehmainen puolestaan on asefriikki, joka pystyy myös hankkimaan käyttöönsä laittomia aseita. Nämä nuoret miehet ovat jääneet yhteisössään ulkopuolisiksi, ja ainakin Franz on myös vakavasti koulukiusattu. Lukija arvaa (ja on kritiikeistäkin saanut tietää), mihin tämä johtaa, mutta se ei tee asetelmasta vähemmän kiinnostavaa.

En ole opiskellut filosofiaa, joten en valitettavasti osaa arvioida, ovatko Franzin filosofiset pohdiskelut fiksuja, typeriä vai huvittavia. Ne ovat saaneet vaikutteita Nietzscheltä, mistä Franzin filosofian opettajakin huomauttaa arvioidessaan Franzin filosofian kurssille valmistamaa esitelmää. Tämä esitelmä on Franzille todella tärkeä, ja sen saama vastaanotto vaikuttaa tuleviin tapahtumiin.

Koulukiusaaminen ja kouluampumiset saavat paljon julkisuutta. Kiusaamista on ollut aina ja todennäköisesti tulee aina olemaan. Sen sijaan vielä vähän aikaa sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että Suomessa ruvetaan kouluissa ampumaan. Onko kiusaaminen entistä rankempaa vai vaikuttaako äärireaktioihin ulkomainen malli ja netistä saatava eräänlainen vertaistuki? 

Viimeinen sana ei ole niin sanottua nuorisokirjallisuutta, vaikka lajien rajat ovatkin nykyään hämärtyneet. Aiheensa puolesta se sopisi erinomaisesti nuorten ihmisten luettavaksi ja antaisi varmaan ajattelemisen aihetta. Eri asia, lukevatko ja ajattelevatko ne joilla eniten olisi siihen syytä. Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen meille kaikille.