Mikä ihmeen uussuomalainen on pieni antologia, jonka kirjoittajat ovat maahanmuuttajia. Mielenkiintoisin nimi 13 kirjoittajan joukossa on Finlandia-ehdokkaanakin ollut Alexandra Salmela, jolla on myös kaunokirjallisia valmiuksia enemmän kuin useimmilla muilla kirjoittajilla. Salmelan teoksen toivon saavani joululahjaksi, joten kirjoitan Salmelasta ja hänen teoksestaan enemmän sittten, kun olen kirjan lukenut. (Terveisiä vaan joulupukille; yritäpä muistaa, mikä kirja piti tuoda!)

Muuten antologia ei ole kirjallisuutena kovin mielenkiintoinen. Sillä on varmaan suurin merkitys kirjoittajille itselleen. Myötätuntoa lukija kyllä tuntee. Maahanmuuttajan ja varsinkin pakolaisen osa on ankara, eikä Suomi näyttäydy heille minään onnen seitsemäntenä taivaana, mutta tämänhän me jo tiesimme. Tuskinpa on helppoa siirtyä lämpimästä elämän kuhinasta Suomen kylmään autiuteen. Pakkaahan täällä ruoto juuttumaan  kanta-asukkaankin kurkkuun. Ei ole helppoa oppia kieltä tai ammatin alkeita tai "kotoutua" häthätää kyhätyillä kursseilla hämmentyneiden opettajien ohjauksessa. Ei ole helppoa tulla toimeen muistojen kanssa, mutta unohtaakaan ei voi. Ja elämää pitäisi jatkaa. Toivoa?