Olen tulossa Tuisku-muorin kanssa iltapissiltä. Näen jo kauempaa, että samalta asialta on tulossa myös naapuri kolmen-neljän kuukauden ikäisen perron pentunsa kanssa. Lähempänä huomaan, että perro juoksee vapaana.  Parkkipaikan ja kadun liepeillä se on vähän uskaliasta, mutta ymmärrän periaatteessa hyvin pennun pitämisen irti. Sitten omistaja alkaa käskeä pentua luokseen kytkeäkseen sen taluttimeen. Pentu ei tottele, vaan juoksentelee ilosena sinne tänne. Odottelen Tuiskun kanssa mutkan takana. Omistaja karjuu yhä kovemmalla äänellä tänne, istu ja sen sellaisia käskyjä. Kun asia ei tunnu edistyvän, päätän mennä kotiin. Pentu varmaan juoksee meidän luoksemme ja omistaja saa sen kiinni?

Lähestyessämme takaapäin omistaja yrittää läimäistä pentua remmillä, onneksi osumatta.  Sitten pentu huomaa meidät ja juoksee tietenkin tervehtimään Tuiskua. Kyykistyn juttelemaan pennulle, joka seisoo rauhallisena Tuiskun vieressä. Omistaja sieppaa pennun niskanahasta ja retuuttaa sitä mukanaan. Takajalat nousevat ilmaan. Pentu tietenkin huutaa.

En ole niin kukkahattuinen, että haluaisin kieltää minkään koiran fyysisen rankaisemisen millään tavalla missään tilanteessa, mutta tässä tilanteessa se oli kaikin puolin turhaa. Mitä pentu oppii, jos sitä rangaistaan kipua tuottamalla, kun se seisoo paikallaan kaikessa rauhassa? Mitä järkeä on karjua koiralle käskyjä, joita se aivan ilmeisesti ei ole vielä oppinut? Mitä järkeä karjumisessa on muutenkaan? Kyllä, ymmärrän että omistajalta voi palaa käämit eikä silloin tule juuri ajateltua oman käytöksen naurettavuutta, mutta silti.

Tapani mukaan kiukustuin aika lailla ja sanoin omistajalle pahasti; näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut olla vähän, hmm, diplomaattisempi. Yleensä ottaen yritän olla puuttumatta siihen, miten muut ihmiset kohtelevat koiriaan varsinkin, kun omatkaan eivät ole täydellisiä.  (Suoranaiset eläinrääkkäystapaukset olisivat toki eri asia.) No joo, perron omistaja sitten murahti mennessään, että hänellä on ollut useita koiria, tarkoittaen varmaankin, että hän kyllä osaa koiransa kouluttaa. Just.

Ajattelin taas kerran myös kasvattajan roolia. Olen omistanut koirian kauan mutta kasvattanut siihen nähden vähän. Yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, että lopetan tämän vähänkin. Ehkä parasta mitä voin koiralle eläinlajina tarjota, on estää omalta osaltani uusien koirien syntyminen ja joutuminen kaiken maailman kahelien käsiin, ääritapauksessa heitettäväksi alas parvekkeelta!