Huono tyttö on Sara Al Husainin esikoisteos. Aikaisemmin hänet on mm. valittu vuoden pakolaisnaiseksi.

Al Husainin irakilaisperhe on aikoinaan tullut pakolaisena Suomeen, Sara aivan vauvana. Lapsuutensa hän on viettänyt Kuopiossa, joka vilahteleekin teoksessa. Ainakin  Itkonniemi, Männistö, Puijo ja Kallavesi tulevat mainituiksi. Sittemmin Husaini on muuttanut pääkaupunkiseudulle ja oleskellut vanhempien kotimaassa Irakissa.

Husaini kertoo elämästään kahden kulttuurin ristitulessa. Toisaalla on vapaamielinen länsimaisen kulttuurin Suomi, joka sallii myös tyttöjen ja naisten elää haluamallaan tavalla, toisaalla islamilainen maailma ankarine rajoitteineen. Kumpaan maailmaan kuulua ja miten, jos haluaisi kuulua kumpaankin mutta ei tunne kuuluvansa kumpaankaan. Suomessa Sara tuntee olevansa ulkomaalaistaustainen, Irakissa suomalainen tai länsimaalainen, mutta toisaalta myös samanlainen kuin muut, ainakin ulkoisesti. Hän  rakastaa Irakia maana, siis  paikkana ja ympäristönä. Siellä ovat hänen juurensa.

Mutta Husaini on kapinallinen. Hän kertoo vanhemmilleen luopuvansa hiukset peittävästä huivista ja sanoutuvansa irti myös islamin uskosta. Perheelle tämä on järkytys, konfliktin aihe ja syy eristää Sara perheestä. Ajanoloon päädytään jonkinlaiseen välirauhaan, ja Sara lähtee perheensä kanssa Irakiin. Siellä hänet naitetaan väkisin serkulleen. Sara puolestaan haluaa takaisin Suomeen ja eroon miehestään.

Huono tyttö ei ole suurta kirjallisuutta, mutta se on tärkeä teos. Meille kantasuomalaisille on kertoo sisältäpäin, todellisen kokemusasiantuntijan kautta, millainen on  naisten asema islamilaisessa kulttuurissa. Hyssyttelylle ja kohteliaalle ymmärtämiselle ei ole sijaa. Ruskeille tytöille teos tarjonnee samaistumiskohteen ja vertaistukea. Sara on taistelija ja selviytyjä, nöyryytetty mutta ei nöyrtynyt.  Pää pystyyn!