Ian McEwanin Polte kertoo Michael Beardista,  fysiikan Nobel-palkinnon voittaneesta  tutkijasta joka paistattelee lopun  ikänsä tämän saavutuksen hohteessa tekemättä enää merkittävää tutkimustyötä. Hän jopa toteaa, ettei aina ymmärrä "poninhäntäpoikien" laskelmia. Beard on ollut viisi kertaa naimisissa, ja koko ajan hänellä on ollut myös sivusuhteita. Lapsia hänellä ei kuitenkaan ole, koska hän ei ole niitä halunnut. Muuan Melissa saa Beardin kuitenkin lankaan hänen ollessaan jo kuusikymppinen, jolloin syntyy Beardin ensimmäinen lapsi, tytär Catriona.

Beard on lahjakas mutta selkärangaton ketku, tai seteliselkärankainen kuten Veikko Vennamo aikoinaan luonnehti joitakin poliitikkoja. Beardin on toki hankittava toimeentulonsa ja mieluummin säilytettävä elintasonsa. Niinpä hän ottaa vastaan erilaisia "kunniatehtäviä", joissa hänen tärkein roolinsa on tuoda nobelistin arvovaltaa kulloisellekin projektille. Eräässä tehtävässään Beard saa haltuunsa nuoren alaisensa tutkimuksen, jossa kehitellään uusia ratkaisuja aurinkoenergian hyödyntämiseksi. Tunnonvaivoitta Beard omii tutkimuksen ja alkaa hankkia rahoitusta siihen perustuvan laitteiston kehittämiseksi. Bisneksen teon lisäksi ylevänä tavoitteena on myös ilmaston lämpenemisen jarruttaminen.

McEwanin teos on satiiri, ja sellaisena hauska. Minua ainakin humanistina huvitti kovasti, kun kyyninen Beard veti kölin alta humanistit, kuten kirjallisuudentutkijat ja kulttuuriantropologit. Siinä kovien tieteiden (science) edustaja antoi kyytiä kulttuurintutkijoiden hattaroille. Itse asiassa ei ihan aiheetta, jos rehellisiä ollaan. Hatara argumentointi ja kielipelit eivät ole kunniaksi ihmistieteilijoillekään. Satiirisen käsittelyn kohteeksi joutuu myös media, joka repii otsikoita Beardin osuudesta hänen vaimonsa rakastajan ja Beardin oppilaan hämäräperäiseen kuolemaan. Beardin moraali venyy tässäkin tapauksessa. Häntä ei häiritse, että väärä mies joutuu tapauksen vuoksi vankilaan.

Pää tulee kuitenkin vetävän käteen romaanin loppuratkaisussa. Syntyneen kaaoksen keskellä tytär Catriona ryntää isäänsä vastaan ja Beard havaitsee sydänalassaan oudon tunteen, jonka hän tunnistaa - rakkaudeksi. Kuten niin usein, viaton lapsi tuo McEwaninkin teoksessa pilkahduksen onnea ja toivoa ristiriitaisten, toisiaan raatelevien aikuisten maailmaan.