Bussikuskin harkinta petti, kun hän jätti 9-vuotiaan lapsen bussipysäkille. Vaikka hän kertomansa mukaan yrittikin hankkia apua paikalle, näin ei olisi pitänyt menetellä. Syytä on myös selvittää hätäkeskuksen ja poliisin toiminta, kuten lapsen äiti on vaatinut. Mutta itseäni hämmästyttää moni muukin seikka. Kaikki tietoni asiasta perustuvat tietenkin vain siihen, mitä mediassa on kirjoitettu. Näin ollen en voi oikeasti tietää, miten kukin on todellisuudessa menetellyt. Silti:

 
1) Lapsi oli ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä. Eikö tällainen "testimatka" kannattaisi suorittaa päivänvalossa eikä pimeässä illassa?
 
2) Koska lapsi oli ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä, luulisi, että sitäkin tärkeämpää olisi ollut varmistua, että bussikortissa on katetta  tai vähän rahaa mukana.
 
3) Koska lapsi oli ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä, äidin olisi pitänyt olla kännykällä tavoitettavissa, koska lapsi voi  (aikuisen näkökulmasta) "aiheettomastikin" hätääntyä.  Ellei kännykkäyhteys äitiin tai muuhun tuttuun aikuiseen ollut kyseisenä ajankohtana mahdollinen, oliko vastuullista  lähettää lapsi yksin matkaan?
 
4) Suomessa on totutttu siihen, että lapset toimivat itsenäisesti varsin nuorina, usein iässä, jossa yksin toikkarointi tai edes kotona oleskelu ei tulisi monessa muussa maassa kuuloonkaan. Tämä kertoo siitä, että Suomi on turvallinen maa, onneksi. Mutta toisaalta, odotetaanko tai vaaditaanko meillä liian varhain ja liikaa tätä itsenäisyyttä?
 
(1.12. muutettu vähän otsikkoa)