Ian McEwanin pienoisromaani Torakka on ajankohtainen poliittiselle päätöksenteolle piruileva teos. Eräänä päivänä muuan torakka huomaa muuttuvansa Britannian pääministeriksi. Hän havaitsee, että hallituksessa on muitakin torakoita, mutta myös toisinajattelijoita, varsinkin ulkoministeri, josta on hankkiuduttava eroon, Llkaiset keinot otetaan käyttöön. Arsenaaliin kuuluvat myös vaihtoehtoiset totuudet, kuinkas muuten. Ranskan kanssa pannaan pystyyn konflikti. USA:n presidentti Tupper osallistuu tviittailemalla ahkerasti. Myös Sams eli pääministeri  opettelee tviittaamaan. Parissa tunnissa hänellä on jo 300 000 seuraajaa. Mikä loistava väline levittää epätotuuksia eli valheita.

Torakkapääministeri Samsin lempi-ideologia on reversalismi, jota hän ajaa eteenpäin keinoja kaihtamatta. Reversalismissa kaikki tehtäisiin päinvastoin kuin ennen. Esimerkiksi työntekijä joutuisi maksamaan työpaikastaan työnantajalle, mutta toisaalta hänen ei tarvitsisi maksaa tuotteista niitä ostaessaan. Sams pyrkii levittämään reversalismin ilosanomaa EU:hun ja Yhdysvaltoihin ja saakin Tupperin puolelleen. Tiukkojen vaiheiden ja ketkuilun jälkeen Britannin parlamentti äänestää  reversalismiin siirtymisestä. Samsin kanta voittaa. Hän on työnsä tehnyt ja voi muuttua takaisin torakaksi.

McEwanin tulilinjalla on tietenkin Brexit ja sen ympärille rakentunut poliittinen kamppailu. Kyytiä saa myös metooo, joka hukuttaa ulkoministerin. Vuosia sitten hän on - niin annetaan ymmärtää -  käpälöinyt sopimattomasti yksityissihteriään, mutta varsinaista raiskausta ei ollut tapahtunut, tilittää silloinen sihteeri, nykyinen ministeri. "Ulkoministerin häpeä!"  kirkuu Guardianin otsikko. Ulkoministeri joutuu eroamaan, mikä oli tarkoituskin. Kritiikin kohteena on myös lehdistö, joka työstää juttuja tarkoitushakuisesti.

Torakka on ilmestynyt tänä vuonna mutta tietenkin ennen Boris Johnsonin ja konservatiivien vaalivoittoa. Hauaisinpa tietää, mitä McEwan ajattelee nyt.