Viime kesä oli kamala punkkikesä. Liuokset oli koirilla niskassa kuukausikaupalla, ja heti kun niiden vaikutus alkoi heiketä, rupesi myös löytymään punkkeja, 3 - 4 kpl kerralla. Tämä kesä on ollut toista maata. Punkit ilmestyivät toukokuun lopussa ja silloin myös koirat saivat taas niskaansa punkkikarkotteen (Bayvantic). Sen tehollinen aikahan on loppunut aikoja sitten, mutta punkkeja ei ole näkynyt. Ne ovat nääntyneet kuivuuteen, otaksun. Hieno juttu! Karkotteen laittaminen tuntuu aina vähän ikävältä, mutta yhden borrelioosikoiran omistaneena olen vakuuttunut punkkihäädön tarpeellisuudesta varsinkin, kun eräässä vaiheessa olin itsekin borrelioositestissä.

Kun aamupäivällä näpyttelin jotain koneella, kuulin olkkarista outoa rapinaa. Onkohan koirilla jokin uusi lelu eli esine, jonka ne ovat onnistuneet jostakin pihistämään? Eivät ne ainakaan hauku...Lopulta oli pakko lähteä katsomaan, mikä rapisee. Se oli pikku tipi, olisiko ollut peipon poikanen, joka lenteli hätääntyneenä ja törmäili ikkunaan. Avonaisesta parvekkeen ovesta se oli eksynyt sisälle. Koirat katselivat sitä lähinnä hämmästyneenä. Yritin huonolla menestyksessä ottaa tipin kiinni, mutta ajattelin sitten, että se osaa itse ovesta ulos, kun sen jättää rauhaan. Vähän ajan kuluttua kävin katsomassa, mikä on tilanne. Lintua ei näkynyt. Olin tyytyväinen, kunnens n. puolen tunnin kuluttua menin takaisin olohuoneeseen. Tipi istui ikkunanlaudalla! Minne se välillä piiloutui? Ehkä suuren sulkasaniaisen juurelle? Tällä kertaan lintu oli jo niin väsynyt (?), ettei se juuri yrittänyt pakoon, kun otin sen käteen, mutta kovasti se rääkyi! Henkiriepu on meille kaikille kallis! Parvekkeen kaiteella laskin linnun vapaaksi, ja se lensi onnahdellen mutta lensi kumminkin lähimpään puuhun. Onnea matkaan, pikku otus! Nähdään ensi kesänä!

Pihajänis sen sijaan ei ole pieni vaan aika muhkean kokoinen. Vai olisiko se jopa rusakko? Pitää tarkistaa tuntomerkit.  Jänis on ollut kolmena iltana pihassa yhdeksän tienoilla, kun olen vienyt koiria iltapissille. Jänis on todella kesy eikä viitsi loikkia kuin muutamia metrejä kauemmas. Siihen se jää kääntelemään korviaan, että pitääkö tässä nyt säntäillä jonnekin vai olenko tässä vaan. Joskus havannat haukkuvat jänistä, useimmiten eivät. Silloin tällöin pihalta kuuluu kunnon metakka. Silloin on yleensä naapurin mäyris tai kauempana asuva ajokoira havainnut jäniksen. Ne eivät säästele sanojaan! Arvattavasti jäniskin silloin poistuu rivakasti näyttämöltä.