Tavoitteenani olisi kirjoittaa kommentti jokaisen ehdokkaan yksilötentistä, jos siis viitsin katsoa ne kaikki. Urpilainen oli eilen ensimmäinen tentattava.

Slogan: Jotta ketään ei jätetä. Vaalilause on linjassa Urpolaisen kampanjaan valitun linjan kanssa, mutta muuten sen kärki ei riittävän tiukasti osoita nimenomaan presidentin tehtäviin vaan on yleispoliittinen. Se olisi parempi kansanedustajaehdokkaan vaalilauseena.

Puhe oli eilisen tentin heikoin osio. Alussa Urpilaista taisi jopa jännittää? Alkuun päästyään Urpilainen esiintyi korostetun jämäkkänä jopa siinä määrin, että se tuntui teeskentelyltä. Aina kannattaisi olla oma itsensä. Puhe oli sisällöltääkin enemmän kansanedustaja- kuin presidenttiehdokkaan puhe. Ymmärrän, että tavoitteena oli äänestäjien pyydystäminen muilta punavihreiltä ehdokkailta ja omien eli demareiden innostaminen. Muita puhe tuskin hetkautti, mutta ehkä ei ollut tarkoituskaan?

Haastattelusta Urpilainen selvisi paremmin. Poliitikkojen tapaan hän ei aina vastannut siihen, mitä kysytään; mihin haastattelija olisi voinut puuttua jämäkämmin. Vastauksissa toistui aina kuin se vain oli mahdollista kampanjalle valittu linja: ei puhuta vain asioista, jotka kuuluvat presidentin toimivaltaan  vaan harrastetaan siinä sivussa sisäpolitiikkaa. Tämä voi olla Urpilaisen kannalta järkevää - tai sitten ei. Haastattelu on siitä hankala laji, että haastattelija päättää, mistä keskustellaan. Olisin toivonut, että esimerkiksi Urpilaisen työ EU-komissaarina olisi saanut enemmän tilaa.  Kokonaisuutena ottaen Urpilainen voi huokaista helpotuksesta. Ei mennyt pieleen, jos ei niin häikäissytkään. Puhenopeuteen Urpilainen saisi ehkä kiinnittää huomiota, ettei ulosanti mene pälätykseksi.

Varsinaisen tentin päätyttyä toimittaja S. piti naureskelusession Urpilaisen kanssa. Hmm?