Tottahan toki minulta on kysytty, enkö aio hankkia uutta pentua nyt, kun koiria on jäljellä vain yksi. Nooh, köh, ehkä hankin, ehkä en. Tätä asiaahan olen vatvonut jo kauan, joten vilkaisen syntyneitä pentueita ihan vanhasta tottumuksesta, rutiinilla...Mutta en löisi vetoa sen puolesta, että joku pentunen vielä näillä sulilla pyörii jaloissani.

Ajatellaanpa vaikka havannankoiria: Asiallisista yhdistelmistä syntyy toki pentuja. Vitsi on siinä, että narttupennut varataan jo siinä vaiheessa, kun vasta mietin, ottaisinko kasvattajaan yhteyttä vai en. Sitä paitsi olen ryhtynyt värirasistiksi. Musta on ollut minulle aina ehdoton nou nou, enkä pahemmin välitä likaisenvärisestä suklaastakaan. Koska kaikki havaneesini Lunaa (valkoinen-musta) lukuun ottamatta ovat olleet väriasteikkoa luonnonvalkoinen-beige-kulta, haluaisin nyt värikkäämmän koiran kuten jonkin sortin soopelin tms. Ja sitten kasvattajan ei tartteisi asua "Kiinassa". Iskiasselkä alkaa änkyröidä vastaan, jos ajokilometreja alkaa olla yhteen suuntaan reilusti yli 300. Samasta syystä en voi luvata, että tuon aikuisen koiran esim. Messarin näyttelyyn, vaikka muuten hankin kyllä koiralle näyttelytulokset, jos sen ulkomuoto antaa siihen aihetta. Minun pitäisi kai löytää kasvattaja, joka tuo minulle pennun huoltoaseman parkkipaikalle:) Mutta näillä kriteereillä taitaa havannapentu jäädä haaveeksi. Nyyh.

Entisistä roduistani noutaja ja setteri eivät tule kysymykseen, valitettavasti, mutta cockeri olisi mahdollinen. Ja onhan muitakin rotuja. Pari uutta tuttavuutta on ollut harkinnassa. Toiseen syntyy paljon bulkkipentuja, laadukkaammat yhdistelmät ovat harvemmassa. Toisen tilanne on  ok näin rodun ulkopuolelta arvioituna, ja pentuja on suht tasaisesti saatavilla, muitakin kuin "eilen" syntyneitä. Että tämmöstä tällä kertaa.