Somalialainen Ayaan Hirsi Ali tuli kansainvälisesti tunnetuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun islamisti tappoi hänen kanssaan yhteistyötä tehneen hollantilaisen dokumentaristin Theo van Goghin. He olivat tehneet lyhytelokuvan Alistuminen, joka kuvaa naisen asemaa islamilaisessa kulttuurissa. Ruumiiseen oli veitsellä isketty Hirsi Alille osoitettu viesti: "Sinä olet seuraava."

Hirsi Alin omaelämäkerrallinen teos Pakomatkalla on ilmestynyt jo vuonna 2006 ja suomennettunakin vuonna 2008. Se ei siis ole aivan tuore teos, mutta ei ole siitä huolimatta menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin.

Aluksi Hirsi Ali kertoo lapsuudestaan Somaliassa ja maissa, joihin perhe pakeni Somalian sekavaa tilannetta, kuten Saudi-Arabiassa ja Keniassa. Tyttöjen ja naisten alistettu asema, heihin kohdistuva hirveä fyysinen väkivalta, ympärileikkauksen raakuus, pakkoavioliitot ja vastaavat seikat tulevat tarkasti kuvatuiksi. Hirsi Alin isä on kuitenkin saanut yliopistokoulutuksen, ja hän kannusti myös tyttöjään kouluttautumaan, joten siinä suhteessa Hirsi Alin perhe oli edistyksellinen. Oman yliopistotutkintonsa Hirsi Ali suoritti ollessaan jo pakolaisena Hollannissa. Hirsi Ali selostaa laajasti myös somalialaista klaanijärjestelmää ja sen yksilöille antamaa turvaa mutta myös kahlitsevuutta. Joka tapauksessa klaanijärjestelmän kuvaus on länsimaisen lukijan kannalta todella mielenkiintoista.

Hirsi Ali pakeni Hollantiin, koska ei halunnut muuttaa Kanadaan isän hänelle valitseman miehen vaimoksi. Asuttuaan viisi vuotta Hollannissa hän sai maan kansalaisuuden, jonka oli kylläkin eräässä vaiheessa vaarassa menettää. Tutustuminen eurooppalaiseen kulttuuriin ja hyvinvointivaltion kansalaisilleen tarjoamiin etuihin ja vapauksiin sai Hirsi Alin suhtautumaan yhä kriittisemmin omaan muslimitaustaansa. Hänestä alkoi näyttää, että islaminuskoiset maat ovat laajalla rintamalla tipahtaneet kehityksen kelkasta.

Hirsi Alilla on myös paljon kipakkaa sanomista monikulttuurisuudesta, kotouttamisesta ja vastaavista asioista, jotka ovat Suomessakin viime aikoina nousseet agendalle osin persujen ansioista. Hän tarkastelee näitä asioita   sisältäpäin - somalina, alkujaan islaminuskoisena, pakolaisena, maahanmuuttajana, naisena, kotoutujana ja länsimaiseen yhteiskuntaan integroituneena. Koska hän puhuu omasta kokemuksestaan, on vaikea väittää, ettei hän tietäisi mistä puhuu. Mielipiteet ovat niin railakkaita,  että jos niitä laukoisi natiivi, valkoihoinen suomalainen, syytökset rasismista sinkoilisivat sakeana. Ja rasistina Hirsi Aliakin  on taidettu pitää. Ainakin hänen linjauksiaan on Hollannissa paitsi kannatettu, myös paheksuttu ja pyritty hyssyttelemään.

Hirsi Ali on uskomattoman rohkea, ja saanut maksaa siitä kovan hinnan. Meidän länsimaisten lukijoiden ei tietenkään ole pakko niellä sellaisenaan kaikkia Hirsi Alin väitteitä, mutta olisi myös hölmöä torjua suoralta kädeltä ne näkemykset, jotka eivät ole linjassa meidän kaikkea ymmärtämään pyrkivän suvaitsevaisuutemme kanssa. Ehkä Hirsi Ali tietää paremmin? Itse olen esimerkiksi pitänyt omituisena Ranskassa voimaan tullutta huivikieltoa. Miksi valtio pyrkii määräämään, miten ihmisen pitää pukeutua? Hirsi Alin teoksen luettuani en enää pidä tätä  asiaa niin simppelinä.

Hirsi Alin teos ei jätä kylmäksi ja antaa runsaasti ajattelemisen aihetta, mikä kertoo onnistumisesta. Kannattaa lukea.