Harva rakastaa ns. pilkun viilausta, mitä en ihmettele, jos ihan oikeasti on kyse pilkuista. Usein pilkun viilauksella kuitenkin tarkoitetaan muuta tekstin hiomista kuin välimerkkien sijoittelua. Ja se ei sitten olekaan turhaa. Kyse on yleensä siitä, että jokin asia yritetään ilmaista mahdollisimman selkeästi, täsmällisesti ja yksiymmärteisesti. Koulutetuille ihmisille tämä on useimmiten - mutta ei aina - selvää. Jossain koulutuksensa vaiheessa he ovat joutuneet opettelemaan sellaisen tekstin tuottamista, josta muutkin kuin kirjoittaja itse saavat selvää.

Muistanpa eräänkin pöytäkirjan, jossa yhden pykälän asia oli pyllähtänyt päälaelleen. Mutta mähän tarkoitin siis sitä että, selitti vähän loukkaantunut pöytäkirjuri. Tietenkin. Tiesin mitä hän tarkoitti, ja sen tiesivät muutkin kokouksessa olleet. Mutta niille jotka eivät olleet kokouksessa, ei todellakaan avaudu, että jos pöytäkirjassa sanotaan musta, niin se tarkoittaakin valkeaa, noin kuvainnollisesti sanottuna. No joo, räikeät kuperkeikat ovat onneksi harvinaisia, mutta pienempi hoipertelu yleistä. Siitä pääsee eroon, kun vähän viilaa.