Rosita-havaneesi on taas saanut huomiota. Joukko alakoululaisia tuli vastaan, ja pikku nassikka, ehkä ykkös- kakkosluokkalainen, huikkasi, että ihana koira. Hämmästyin vähän, koska kyseessä oli tällä kertaa poika. Useimmiten ne ovat tyttöjä, jotka esimerkiksi kysyvät, saako Rositaa silittää. Ja sitten pikkasen nolostuin omaa hämmästymistäni. Miksi pienet pojat eivät voisi tykätä koirista yhtä paljon kuin pienet tytöt ja myös kertoa sen?

Sitten tuli vastaan naisimmeinen, joka halusi todeta, että onpa sinulla sievä koira. Jaa, joo. Kiitoksia vaan!

Onhan Rosita toki omaan silmäänikin sievä, mutta toisaalta se on ihan perushavannan näköinen, sellainen kuin havannankoirat yleensä ottaen ovat. Eivätkä ne ole enää harvinaisiakaan, joten luulisi ihmisten ikään kuin tottuneen havannankoirien ulkonäköön. Silloin kun havannat vielä olivat harvinaisia, joutui/pääsi usein kertomaan, mitä rotua koira on. Nyt rotu jo usein - mutta ei sentään aina - tunnistetaan. 

Ehkä Rosita vaikuttaa niin söpöltä, koska se on turkissa. Tämän tästä tulee vastaan pieniä koiria, joiden turkki on ilmeisesti omin kätösin nyrhitty lyhyeksi. Minulla ei ole kerrassaan mitään turkin leikkaamista vastaan. On parempi leikata turkki kuin jättää se takkuuntumaan. Mutta usein tulos on - anteeksi vain - aika ankean näköinen.