Sofi Oksasen Puhdistus on vaikuttava. Sen jälkeen ilmestynyt Kun kyyhkyset katosivat on tolokun kirja, mutta kärsi ehkä Puhdistuksen aiheuttamista suurista odotuksista. Luin vasta näiden jälkeen Oksasen varhaisemman toksen Stalinin lehmät. Se on mielestäni aika tavalla peruskauraa, ei erityisen hyvä jos ei huonokaan. Oksanen osaa markkinoinnin, mutta ilman sitäkin olisin varmaan tarttunut syksyn uutuuteen, romaaniin Norma.

Norma-niminen nuori nainen on teoksen päähenkilö. Hänellä on erikoinen ominaisuus: hiukset kasvavat metrin päivässä. Hiukset myydään; niistä tehdään pidennyksiä. Norman äiti Anita, joka on sotkeutunut hiuksia ostavan klaanin toimintaan,  kuolee hämärissä oloissa. Norma yrittää saada selville, mitä äidille tapahtui ja miksi; klaani puolestaan haluaa "ukrainalaiset"  eli Norman hiukset haltuunsa. Hiuskaupan  lisäksi klaani pyörittää laitonta sijaissynnyttäjä-kohdunvuokrausbisnestä. 

Näistä aineksista syntyy onnahteleva tarina. Itselleni oli hankalinta uskoa, että hiukset olisivat riittävän tärkeitä kiinnostaakseen ammattirikollisia, oikeita kunnnon pahiksia. Eiväthän hiukset maailmasta lopu varsinkaan kun "tuottajat" eivät hiusten leikkaamiseen kuole. Synnyttäjä-aihe olisi kiinnostavampi ja vaarallisempi. 

Rikosromaaniksi Norma on tylsähkö. Se ei myöskään ole vetävää hömppäviihdettä. Se ei ole edes ärsyttävä vaan harmillisen yhdentekevä. Voin kyllä kuvitella, että Oksasella on ollut hauskaa sitä kirjoitaessa. On ehkä rentouttavaa jättää vaihteeksi syrjään historian painolasti ja vähän revitellä. Jossain haastattelussa Oksanen totesi, että aiheesta oli ensin tarkoitus kirjoittaa novelli, mutta kustantaja oli kannustanut laajentamaan sen romaaniksi. Novelli olisi riittänyt, ainakin minulle.

P.S. S. 30 - 31 kerrotaan, että Hän oli irrottanut laukusta vuoren siltä varalta, että sen taakse olisi luiskahtanut jotain (--).  Just.

(Lisäys 28.11. niille, jotka eivät lue kommentteja: Joku ystävällisesti oikaisi, että Kielilautakunta hyväksyy nykyään sen, että takin vuori taipuu kuten korkeaa mäkeä tarkoittava sana vuori : vuoren, ei siis enää vuori : vuorin.)