Poistin eilen suojauksia ainoan oikean omenapuumme ympäriltä; kaksi muuta ovat koristeomenapuita. Olen kertonut usein siitä päättymättömästä taistelusta, jota käyn tämän puun  pitämiseksi hengissä. Vastassani ovat metsämyyrät, jänikset, rusakot ja kauriit. 

Mökin edellisen omistajan istuttama puu hankala suojata, koska se haarautuu jo puolen metrin korkeudelta. Joka tapauksessa sen rungon ja paksumpien oksien ympärillä on muovikierukkaa ja sitä kiertää myös  verkko. Huomasin jo kevättalvella, ettei tämä taaskaan ole auttanut, mutta varsinaisen yllätyksen koin eilen. Otin muovikierukan pois oksan ympäriltä - ja mitä sieltä paljastuikaan: siististi n. 30 sentin matkalta ympäriinsä kaluttu oksa! Myyrä oli mennyt kierukan ALLE. Tällaista en ole ennen  nähnyt. Kierukan allehan on toki helppo mennä. Se antaa periksi eikä ole ohuehkossa oksassa edes tiukka. Luulen, että oksa on menetetty, mutta laitoin siihen kuitenkin suojatököttiä, jonka avulla pelastin aikoinaan päärungon. Siinä tosin oli myös järsimättä jäänyt kaistale kuorta.

Myyriä näkee kesällä pihassa. Niillä on kortteeri ainakin omenapuun vieressä ruusupenkin alla ja toinen paikka varaston alla. Naapuri sanoi kesällä nähneensä kolme myyrää yhtä aikaa. Sitten hän hankki jonkinlaisen pyydyksen. Hyvin kuulemma pelittää. Vaikka myyrät ovat raivostuttavia, itse tuskin hankin minkäänlaista pyydystä. Ei olisi hauska poistaa kuolleita pikku otuksia loukusta. Sisälle tulevat hiiret ovat eri asia; onneksi niitä ei ole näkynyt, vaikka papanoita (myyrän?) onkin vintillä. Hiirikin on sievä pieni nappisilmä, mutta sille ei voi antaa armoa. Yhteiset sapuskat hiiren kanssa - ei kiitos!