Olen useaan kertaan kirjoittanut kennelliiton kasvattajasitoumuksesta, joten siitä tällä kertaa vain vähän. Sanamuoto on tosiaankin muutettu järkevämmäksi: tavoitteenani on kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia koiria (--). Ihme kyllä, valtuuston kokouksessa kennelliiton hallitus oli vastustanut sanamuodon muuttamista järkeväksi. Noloa! No, onhan se siinä mielessä loogista, että hallituksen voi olettaakin seisovan oman tekstinsä takana.

Joo, mutta se toinenkin teksti eli koiranomistajan ja -haltijan perussääntö pisti silmään Koiramme-lehden sivuilta. Mikä se itse asiassa on? Sääntö? Teksti on varmaankin se kennelliiton  kauppakirjan kääntöpuolella oleva viritelmä. Tämä sääntö on ilmeisesti tarkoitettu kaikille kennelliiton koiria omistaville tai hallinnoiville jäsenille. Kuinka moni koiran ostaja on lukenut, hyväksynyt ja sisäistänyt tämän tekstin? Entäpä jos satunnaiset pennut teettänyt koiranomistaja kieltäytyy esim. päästämästä kennelliitton edustajia kennelneuvontakäynnille? Mitä siitä seuraa? Tuskinpa mitään. Edes poliisi ei voi niin vain tunkeutua kenenkään kotiin, vaikka Suomen poliisilla onkin laajemmat kotietsintävaltuudet kuin monien muiden maiden poliiseilla.

Ohjeessa on paljon myös kasvattamisen liittyviä, sinänsä asiallisia määräyksiä. Mutta miksi kasvattamisesta puhutaan sekä kasvattajasitoumuksessa että tässä perussäännössä? Ohje velvoittaa teettämään vai puhdasrotuisia pentuja. Kuka tätä valvoo? Mitä järkeä on säännöissä joita ei pystytä valvomaan tai jotka aiheuttavat turhaa kyttäystä: Meidän naapurin akalla on sekispentue. Mihin mun pitää ilmoittaa siitä?

Asia jota en myöskään ymmärrä, on perussäännön toteamus: Kennelliiton säännöt, ohjeet ja määräykset, koskevat Kennelliiton jäseniä sekä henkilöitä, jotka osallistuvat järjestäytyneeseen koiraharrastustoimintaan. Rohkenenpa epäillä, että kennelliiton määräykset koskisivat muita kuin sen jäseniä.

Ymmärrän, että tämäkin sääntö on tehty hyvässä tarkoituksessa. Mutta joo, miten minusta koiraharrastus tuntuu päivä päivältä tympeämmältä? Ehkä se on vain henkilökohtainen ongelmani? En vaan mahda mitään sille, että minulta loppuu happi kaikenmaailman sääntöjen ja ohjeiden puristuksessa. Kas kun tekisin mieluummin päätökset ihan itse ja ennen kaikkea vapaaehtoisesti.