Kun varasin kirjastosta teokset Totta (Riikka Pulkkinen), Karkkipäivä (Markus Nummi)  ja Nenäpäivä (Mikko Rimminen), en tiennyt, että kaikista  tulisi Finlandia-ehdokkaita. Kahdesta ensin mainitusta olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

- Onks sulla kaikki hyvin? kysytään Rimmisen Nenäpäivän Irjalta toistuvasti. Ei ole.  Nenäpäivässä seikkailee työtön tai eläkkeellä oleva Irja, joka yksinäisyyttään luisuu tekemään valehaastatteluja "taloustutkimuksen" piikkiin. Reissuillaan Irja löytää Irman ja  juopon Virtasen. Ihmisen ikävä toisen luo, ja semmosta. Irjan poika on myös suistunut väärälle kaistalle, mikä selviää torjunnan jälkeen Irjalle vähitellen. Irja ei muutenkaan ole kovin todellisuushakuinen, mutta palasia todellisuudesta hän joutuu nielemään.

Jostain syystä tästä teoksesta tuli mieleen viime vuoden Finlandia-voittaja, Antti Hyryn Uuni. Oli helppo todeta, että Uuni on kelpo näyttö kirjallisesta ammattitaidosta. Eri asia sitten, että teos ei oikeastaan koskattanut minua ollenkaan. Onkohan se osittain sukupuolikysymys? Kun rupesin marisemaan veljelle Uunin uuvuttavuutta, hän oli ihan eri mieltä. Oli kuulemma mielenkiintoista seurata uunin valmistumista, noin kesämökkinikkaroijan näkökulmasta. Tjaah! Rimmisen kirjakin on osaava ja kielellisesti taitava. Rimminen kehittelee hauskoja uussanoja, joista tuli mieleen Risto Lindstedt tai muinainen Hans Selo ja hänen teoksensa Diiva. Selon uudismuodosteet olivat kylläkin kinkkisempiä mutta myös teennäisempiä. Mutta tässäkin teoksessa tökkii se, ettei se koskettanut sielua tai liikuttanut tunteita tai huvittanut kuin pikkuisen tai järkyttänyt tai pelottanut tai...niin mitä? Se siis jätti kylmäksi, vaikka sen vanhahkon päähenkilön luulisi kiinnostavan juuri kaltaisiani vanhempia kantturoita. Teoksessa on jotain steriiliä niin kuin on Pulkkisenkin loppuun saakka hiotussa kirjassa.

Jos näistä kolmesta pitäisi valita Finlandia-voittaja, antaisin palkinnon Nummen Karkkipäivälle. En kuitenkaan löisi vetoa sen puolesta, koska se ei ole näistä "kaunokirjallisin". Luulen, että palkinnon saajan valitsijalla on suuri paine vaikuttaa fiksulta ja erottua valinnallaan tavislukijoiden mausta. Kolme ehdokasta on vielä lukematta. Tuskin ehdin niitä kaikkia saamaan käsiini ennen palkinnon jakamista, eikä ole tarpeenkaan. Mutta hauska näitä on arvioida ja panna järjestykseen.