Perjantaina televisioitiin suorana upea Kullervo. Kiitos! Nämä kansallis-alkuiset taidelaitokset alkavat vihdoin ottaa tosissaan roolinsa koko kansakunnan, eivät vain pääkaupunkiseudun asukkaiden, taidelaitoksina. Toivottavasti Kullervo tulee vielä elokuvateatterilevitykseenkin, jossa se olisi vielä vaikuttavampi kuin tv:n ruudulta katsottuna. Lumikuningatarhan on jo teatterilevityksessä. Menen katsomaan sen parin viikon kuluttua.

Kullervon väliajalla kourallinen ihmisiä keskusteli esityksestä. Sisältö ei ollut järin ihmeellinen eikä tarvitse ollakaan. Tarkoitushan on lähinnä täyttää jollakin ohjelmavirralla suoran lähetyksen hankala väliaika. Keskusteluun osallistui myös Kullervon vaikuttavan koreografian luonut  Tero Saarinen. Saarinenkaan ei sanonut mitään järisyttävää, eikä häneltä kummoisia kysyttykään. Niinpä huomio kiinnittyi Saarisen asunvalintaan: virttyneet farkut ja tuulipuvun takki (ainakin sellaiselta vaikuttava rätti). Tarkoitus on kai olla boheemi taiteilija: ei pönötetä kuten minkkimuuri muinoin. Vaikutelma oli yksinomaan nolo varsinkin kun muut keskustelijat olivat sentään valinneet päälleen jotain vähän siistimpää. 

Konserttiin ja teatteriin ei toki toki ole aikoihin pukeuduttu "ykkösiin". Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan tule paikalle aivan arkiromppeissa.Tälläytyneimpiä ovat vanhimman kaartin edustajat, varmaan vanhasta muistista. Vähemmistöön jäävät onneksi ne, joiden mielestä likaiset farkut, kulahtanut t-paita ja venynyt kolitsi ovat kelpo valintoja. Ja puhun nyt aikuisista; nuoriso pukeutukoon, miten lystää.

Ei. En kaipaa paluuta menneeseen, mutta en myöskään pidä siitä, etteivät arki ja juhla erotu toisistaan. (Minulle konsertti ja teatteriesitys ovat pieniä juhlia.) Miehet pääsisivät pukeutumisessa   kuiville jo piilaakson ja arkkitehtien pukeutumiskoodilla: musta t-paita ja mustat farkut. Laadun voi valita kukkaron mukaan. Siihen ainakin talvella jokin pitkähihainen vaate lämmikkeeksi. Onko vaikeeta?