Do dii, nyt olen sitten palannut ruotuun. Kovin kummoista ei ole jäänyt kertomatta, ja niistä asioista, joista olisi ollut aikomus sepustaa vähän pitempään, taidan sanoa sanasen kunhan ehdin. Mutta tässä pikakelaus:

Sää: Olenkohan vannonut, että en enää ikinä kirjoita säästä? Ei kannattaisi vannoa. Sen verran omituinen päättynyt kesä oli. Lehdessä julkaistun tilaston mukaan hellepäiviä oli täällä kaksi (2), naapurikunnassa yksi.  Aamusta iltaan aurinkoisia päiviä oli ehkä jokunen, mutta sadepäiviä riitti ja riitti ja riittää yhä.

Auto: Olen myös tainnut vannoa, etten ikinä luovu farmari Golfista, paitsi että vaihdoin sen kesällä tavalliseen Golfiin. Itse asiassa hieman harmittaa, mutta tehty mikä tehty. Keksin asialle sellaisen psykologisen selityksen, että alitajuisesti halusin estää itseäni ostamasta setteriä, jonka kannalta farmariauto on välttämätön smiley Olisi nimittäin taas ollut tarjolla oikeita englantilaisen tyypin setterinpentuja, vieläpä lempiväriäni blue belton & tania. Juu - mutta kun viimeiseksi jäänyt Windy-setteri oli nuori, taoin päähäni, että kyllä tämä nyt on tässä; uutta kaksi - kolme vuotta höseltävää, aktiivista, isoa, piiiitkiä lenkkejä vaativaa koiraa ei huusholliin tule. Eikä ole tullut, vaikka sydän itkee verta. Nih!

Puutarha: Ruusut porskuttivat kurjasta säästä huolimatta kuin tyhjää vaan. Monet muut kasvit kärsivät. Esimerkiksi tilliä ei saatu juuri ollenkaan. En muista, että näin olisi käynyt koskaan, siis lapsuudenkodissanikaan.

Kirjat: Kasa kirjoja tuli luettua. Päällimmäisinä jäivät mieleen Michael Houellebecqin Maasto ja kartta sekä Anja Snellmanin Ivana B.

Harrastukset: Otin kuin otinkin itseäni niskasta ja menin opettelemaan öljyvärimaalausta. Ryhmä on vähän erikoinen, koska siinä on sekä aloittelijoita että jopa 10 vuotta maalanneita. Meikäläisen töherrykset tuntuvat vähän nolostuttavilta edistyneempien kurssilaisten aikaansaamien tuotosten rinnalla, mutta jospa se siitä.

Yhteiskunta: Olen kurkkua myöten täynnä euroa ja puhelinten julkistuksia, joita odotetaan  kuin Kristuksen toista tulemista. Median omituisin mylläkkä käytiin kuitenkin Enkeli-Elisan tiimoilla.