Hallitusneuvotteluissa suunnitellaan oppivelvollisuuden pidennystä. Voi voi. Turhaa rahan tuhlausta. Kaikki paukut pitäisi panna oppivelvollisuuden alkuvuosiin, esikouluun ja alakouluun. Ne ratkaisevat, millaisena oppijana lapsi ja nuori itseään pitää ja millainen motivaatio hänellä on jatkaa opintoja. Yläkoulussa voidaan kenties saada aikaan vielä jotain, mutta valitettavan usein ei. Niinpä osa yläkoulusta päästötodistuksen saavista on hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoisia. Heidät passitetaan ammattikouluihin opiskelemaan itsenäisesti eli ajelehtimaan päivästä toiseen, kunnes he keskeyttävät opintonsa. Lisäksi on vielä se joukko, joka ei jatka peruskouun jälkeen mihinkään opintoihin.

Varmaan näitä pudokkaita on tutkittu nurin ja oikein? Kasvatustieteilijöitähän Suomessa riittää. Mitä nämä nuoret ovat itse sanoneet syyksi siihen, etteivät opiskele? Ovatko he sanoneet, että haluavat palavasti notkua koulussa vielä muutaman vuoden? Vaikea uskoa.

Paljon tietysti riippuuu siitä, miten oppivelvollisuuden pidennys toteutetaan. Ensin pitää korjata monien ammattikoulujen surkea tilanne. Siellä pitää olla riittävästi opettajia ja tukitoimia. Käsittääkseni oppisopimuskoulutuksesta kaavaillaan merkittävää koulutuslinjaa ammattikoulujen rinnalle? Varsin järkevää, mutta ei auta, jos opiskeluhaluton nuori hengailee koulun asemesta työpaikalla, jossa kukaan ei halua, osaa, ehdi tai välitä ohjata ja seurata hänen opiskeluaan. Työpaikkoja ei sitä paitsi voi pakottaa ottamaan vastaan opiskelijoita.

Ammattikouluihin verrattuna lukio ja muu keskiaste ovat kai  melko ongelmattomia. Opiskelijoilla on motivaatiota, jopa liikaakin aina uuvuttavaan ylisuorittamiseen saakka. 

Oppivelvollisuuden pidentämistä perustellaan myös  opiskelun muuttumisella maksuttomaksi. Näin taattaisiin se, ettei kenenkään opintie nouse pystyyn vanhempien varattomuuden vuoksi. Se on toki tärkeää, mutta ongelma on ratkaistavissa vapaaoppilaspaikkojen tai opintosetelin kaltaisilla järjestelyillä. Se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Sitten on vielä eräs näkökulma, miksi sitä nyt nimittäisi: eettinen? moraalinen? Jotain sinnepäin tai sitten ei. Nimittäin: oppivelvollisuus tarkoittaa käytännössä koulupakkoa. Yhteiskunta siis käyttää jäseniään kohtaan merkittävää valtaa. Se pakottaa lapsen ja nuoren opiskelemaan 1 + 9 vuotta, jatkossa 12 - 13 vuotta riippumatta hänen omasta halustaan. Onko oikein? Kyllä ja ei. Hyvinvointiyhteiskunta panostaa kansalaisiinsa aivan valtavasti, joten sillä on  oikeus odottaa ja jopa vaatia heiltä jotain, kuten kouluttautumista.  Mutta toisaalta, missä kulkee asiallinen pakottamisen raja? 12 vuoden kakku on pitkä  lusittavaksi. Mitä tuumaisivat esimerkiksi nelikymppiset,  jos heidät kaikki  määrättäisiin edes pariksi vuodeksi päivittämään osaamisensa? Siihen voisi olla tarvetta, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, joillakin ei lainkaan. Mutta kunnon meteli määräyksestä nousisi.