Eläinten käyttäytymistä tutkitaan nykyään vilkkaasti, ja meille maallikoillekin sinkoilee uusia tutkimustuloksia. Männä viikolla uutisoitiin, että koirat ovat anteliaita. Ne haluavat, että keverille kans. Tutkimus meni jotenkin niin, että koirat saivat esim. narusta vetämällä herkkupalan paitsi itselleen, myös toiselle koiralle naapurihäkissä. Eilen kerrottiin televisio-ohjelmassa, että koirat odottavat reilua peliä. Kahta koiraa palkittiin ensin tassun antamisesta, mutta sitten toinen jätettiinkin palkitsematta. Se koira lakkasikin sitten antamasta tassua ja heittäytyi kyljelleen. Tämä tulkittiin siten, että koiran mielestä palkitsematta jättäminen ei ollut reilua. (Katsoin ohjelmaa toisella silmällä, joten en ole pommin varma, menikö tutkimusasetelma juuri näin.)

Mitteepä näistä tutkimuksista pitäisi ajatella? Ensinnäkin: mielenkiintoista. Toiseksi tuli heti mieleen se melko tuore tutkimus, jossa osoitettiin simpanssit anteliaiksi ja vielä uudempi, missä tämä kyseenalaistettiin. Minua näissä tutkimuksissa askarruttaa aina se, miten havaintoja tulkitaan ja nimetään. Onko koiran havaittu käyttätyminen "anteliaisuutta" vai vetääkö se narusta vain nähdäkseen herkkupalan ja  toivoen, että se jollain konstilla sittenkin ohjautuu omaan eikä kaverin suuhun? Onko "reilun kohtelun edellyttäminen"  lähinnä neuvottomuutta ja turhautumista palkitsematta jättämiseen? Sellaiset käsitteet ja ilmiöt kuin anteliaisuus ovat tietenkin ihmisten maailmasta repäistyjä. Kuvaavatko ne eläimen käyttäytymistä ollenkaan vai toimiiko eläin meille tuntemattomista ja havaintojamme väistelevistä  motiiveista käsin?
 
Eläinten käyttäytymisen tukijat eivät tietenkään ole mitään typeryksiä. He osaavat puntaroida tulostensa luotettavuutta. Elleivät osaa, tiedeyhteisö tekee sen. Meidän maallikoiden kannattaisi mielestäni suhtautua tuloksiin kahdellakin tavalla avoimin mielin. Ensinnäkin tulokset voivat muuttaa käsityksiämme siitä, millainen eläin esimerkiksi koira on. Tätä ei kannata vastustaa vain vastustamisen ilosta. Toiseksi: tulokset eivät ole kiveen hakattuja totuuksia. Ne ovat "totuuksia", kunnes toisin todistetaan. Minua rasittaa aika tavalla sellainen argumentointi, että kun tieteellisetikin on todistettu, että koirat sitä ja koirat tätä, niin sitten on olemassa vain tämä yksi ainoa "totuus".  Tutkimustieto on - toivottavasti - parasta tietoa mitä meillä on eikä sitä ole syytä väheksyä, mutta kannattaako siihenkään hirttäytyä?  Minusta ei.