Slogan: Suomen pitää olla turvallinen tila. Iskulause on turhan pitkä, mutta toisaalta omalaatuisen nokkela. Siihen lainataan meille Jenkeistä (?) rantautunut, Suomen oloissa puolihöperö turvallisen tilan käsite, mikä on suorastaan kulttuurista omimista, siis ensin lähtömaastaan mutta myös jostain vihervasemmistolta tai suvakeilta (persujen kieltä) Halla-ahon kampanjaan. Edm. ryhmille näytetään keskisormea ja samalla asetetaan Halla-aho turvallisuuden takuumieheksi.

Puhe: Ajattelin puhetta kuunnellessani, että se on hyvä. Mutta mitäs hän nyt sanoikaan? Ei mitään erityisen raflaavaa. Näppituntumaksi jäi, että puhe pysyi sentään enemmän presidentin toimivaltaan kuuluvissa asioissa kuin Urpilaisen puhe. Sisäpoliittisessa osiossa Halla-aho selitti, mitä tuo turvallinen tila tarkoittaa hänen vaalikampanjassaan. Selevä!

Esiintyjänä Halla-aho ei ole mikään massahurmaaja eikä onneksi yritä sellaisena esiintyä.

Haastattelu: Aluksi tongittiin Halla-ahon vanhoja lausuntoja, mikä oli odotettavissa. Halla-aho vaikutti työlästyneeltä aihepiiriin, mutta selitti kärsivällisesti, miltä ne näyttävät hänen omalta kannaltaan. Tähän käytettiin turhan paljon aikaa, mutta sitten tentti onneksi nytkähti eteenpäin. Enimmäkseen pysyteltiin ulkopolitiikan alueella. Käsitellyiksi tulivat Ukraina, Venäjä, Kiina ja EU. Persujen lempiaihetta, maahanmuuttoa taustasyineen olisi voinut rassata enemmän; siitä Halla-aho pääsi liian vähällä. 

Halla-aho on puiseva esiintyjä, mutta hänellä on myös ansionsa. Hän ei esitä mitään tai ainakin onnistuu vaikuttamaan siltä. Vastaukset kuulostavat siltä kuin hän sanoisi, mitä oikeasti ajattelee. Haastattelijat eivät saa häntä pussiin eivätkä provosoitumaan.