Taas kerran hämmästyin lukiessani kirjan liepeen tekstiä: Taina Haahti, täysin tuntematon minulle,   on kirjoittanut kymmenen romaania ja neljä nuortenkirjaa. En osaa nimetä niistä ainoatakaan. Enkö ole lukenut vai enkö muista? Olisi varmaan kannattanut lukea,  arvelin, luettuani Haahden uutuuden Siperian unia

Siperian unia ajoittuu jonnekin lähitulevaisuuteen. Suomi on polarisoitunut. Pohjois-Karjalassa autioituvat ja ränsistyvät kerrostalolähiöt. Etelässä on vaurautta, jota joudutaan jo turvaamaan muurein. Kaduilla partioi turvallisuuspoliisi. Kolmikymppiset kituuttavat pätkätöillä ja taistelevat työpaikoista. Esaias, Alina ja Jami onnistuvat tiukkojen testien jälkeen pääsemään töihin salaperäiseen Wilsson-yritykseen. Heidän tehtävänään on ohjailla yleistä mielipidettä trollaamalla netissä tekaistujen henkilöiden nimissä. Taustalla on olevinaan säätiö, joka tutkii tällaisen trollaamisen vaikutuksia. 

Esaias ja Alina rakastuvat. Esaias näkee Alinassa jo puolison, johon rooliin Alina ei kuitenkaan  suostu. Hänellä on syynsä. Esaias ryhtyy myös selvittelemään Wilssonsin taustoja, mikä on erittäin riskialtista. Yhtä ja toista selviää. Jostain syystä oletin, että Esaias irtisanoutuu näiden tietojen vuoksi, mutta ei, ellei sitten ole myyrä? Sen sijaan Esaias etenee Wilssonsin hierarkiassa. Hän on siis taitava trollaaja; hän kykenee vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Kaikki eivät kuitenkaan alistu globaalien tietoverkkojen holhoukseen. Vastarinta kytee ja hakee keinoja. 

Siperian unet tuo mieleen Orwellin romaanin Vuonna 1984. Miten kömpelöitä ovatkaan ihmisten kontrolloinnin keinot  Orwellin kuvitelmassa nykyisiin tehokeinoihin verrattuna! Mutta aika puistattavaa on, että tavoite on säilynyt samana: isoveli valvoo. Ja se valvoo yhä tehokkaammin. Uutiset esimerkiksi Kiinasta ovat kammottavia: kasvojentunnistusohjelmalla seulotaan jo  ihmismassoja. Tavalliset valvontakamerathan meillä on ollut ilonamme niin pitkään, että niiden olemassaoloa ei enää noteerata. 

Tämä romaani on tietysti mitä ajakohtaisin, elämmehän  totuudenjälkeistä aikaa, sikäli mikäli elämme. Sekin on median meille syöttämä näkemys. Somessa ottelevat vaihtoehtoiset totuudet, emmekä tiedä, onko niistä mikään perinteisellä ja lapsekkaalla tavalla "totta". Todellisuus vaikuttaa kaleidoskoopilta, jossa palaset asettuvat uuteen asemaan, kun joku sitä ravistaa. Valta on sillä, joka pääsee ravistajaksi, muokkaamaan mielikuvamme mieleisekseen.

Haahden teoksen kytkökset sen nimessä esiintyvään Siperiaan ovat ohuet, tai sitten en vain tajunnut niiden tärkeyttä. Esaiaksella on  mielikuvitushahmo, joka elää Siperiassa, toisenlaisessa maailmassa ja toisenlaisin keinoin kuin Esaias. Paremmassa? Oli miten oli, Siperian unia on onnistunut, terävästi omaa aikaamme luotaava  teos.