Kokenut kehäkettu vastaisi otsikon kysymykseen olankohautuksella: shit happens. Aloittelija sen sijaan helposti hämmentyy: Meidän Rekku oli ensin hirmu hyvä, mutta sitten huono, jollainen se ei to-del-la-kaan ole. Tähän loppui meidän näyttelyura, nih! Ei enää tulla tänne haukuttavaksi. Jos aloittelija malttaa mielensä ja jatkaa harrastusta, hän huomaa, että koiran laatuarvostelu asettuu keskimäärin jollekin tasolle, josta sitten saattaa tulla poikkeamia ylös- tai alaspäin. Näyttelyarvostelut antavat kuin antavatkin kohtalaisen luotettavan kuvan koiran ulkomuodollisista ansioista ja puutteista.
 
Arvostelujen vaihtelulle on selityksiä ja "selityksiä". Koira ei aina ole samanlaisessa kunnossa tai vireessä. Tuomareilla on erilaisia painotuksia ja mieltymyksiä. Selvimmin tämä näkyy roduissa, joissa käyttö- ja näyttelytyypin koirat ovat hyvin erilaisia. Myös kilpakumppaneiden laatu ja määrä saattavat vaikuttaa, vaikka periaatteessa asialla ei saisi olla vaikutusta laatuarvosteluun. Jne.

Ja sitten on toki mahdollista, että tuomari on väärässä. Oli mielestäni rehellistä ja sympaattista, että eräs kasvattaja-tuomari  sanoi sen blogissaan: kaikki erehtyvät joskus, niin tuomarikin. Tavallisempaa on, että tuomarin erehdykset halutaan selittää pois, jos ei muuten, niin viittaamalla siihen, että kyse on arvostelulajista. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, ja sitä rataa.

Milloin sitten tuomarointi on vähemmän onnistunutta? Esimerkiksi silloin, kun koiran laatuarvostelut ovat liikkuneet asteikolla T - H - ja joskus EH, mutta sitten siitä yhtäkkiä tuleekin PN/PU, jonka jälkeen se palaa seuraavissa näyttelyissään entiselle tasolleen. Voimakkaasti eri tyyppeihin jakautuneissa roduissa tämä ei ole niin yllättävää kuin "normaaleissa". Tosin näissä roduissa kokeneet näytteilleasettajat osaavat myös ennakoida tuomarin mieltymykset eivätkä vie koiraa väärälle tuomarille. 

 
Omanlaisensa  tarkastelukulman näyttelyarvostelujen vertailuun tuovat peräkkäisinä päivinä samalla paikkakunnalla pidetyt näyttelyt. Niissähän ovat esillä suunnilleen samat koirat, eikä koiran kunnossa yleensä tapahdu dramaattisia muutoksia näyttelypäivien välillä. Tälläinen näyttely on esimerkiksi joka toinen vuosi pidettävä Savo Show. Viime kesän tulokset havannankoirien osalta ovat kiinnostavia.

Perjantaina Juhan Juslin: aikuisia koiria 27; ERI 16, SA 13,  EH 9, H 2.
Lauantaina Soile Bister: aikuisia koiria 30; ERI 14, SA 12,  EH 9, H 6, T 1.
Sunnuntaina Andrew Beare: aikuisia koiria 43; ERI 43, SA 26.


Kuten näkyy, Andrew Bearen arvostelu poikkeaa merkittävästi suomalaisten tuomareiden näkemyksistä. Beare tuli havannankoirien tuomariksi tuomarinvaihdoksen kautta, ellen väärin muista. En tunne asian taustoja. En tiedä, miten paljon tai vähän Beare on aikaisemmin arvostellut havannankoiria. En tiedä, oliko näyttelytoimikunnan vaikea vai helppo hankkia uusi tuomari ja miten helppo tai vaikea oli taivuttaa juuri Beare arvostelemaan havannankoiria. Mutta pieleen meni. 

Paljon ovat viime aikoin puhuttaneet erilaiset "Udmurtian juniorivaliot" ja muut eksoottiset tittelit. Että miten ihmiset viitsivät pettää niillä itseään? En oikeastaan usko tähän itsepetoksellisuuteen. Kyllä ihmiset ymmärtävät, mitä tekevät - ja väliäkö sillä. Ainoa asia jolla on väliä, on koirien kohtelu ja hyvinvointi näillä näyttelyturneilla. Jos se on kondiksessa, tässä hiekkalaatikossa voi minun puolestani leikkiä mielin määrin. Näyttelyiden ja niissä saavutettujen tulosten arvostusta se tosin laskee entisestään. Laatunäyttelyt pitänevät kuitenkin pintansa.