Ilmoittautuminen kansalaisopistoon ollut jonkin aikaa käynnissä. Kehitys on tuonut mukanaan netti-ilmoittautumisen, mistä voi olla hyvillään. Muinoin ilmoittautuminen tapahtui siten, että seistiin jonossa ja jonotus alkoi sellaiseen aikaan, etteivät työssä olevat ihmiset millään voineet ehtiä jonon kärkeen suosituille kursseille päästäkseen. Siihen maailmanaikaan opistoon oli pieni ilmoittautumismaksu mutta kurssit  olivat pääasiassa ilmaisia, ellen väärin muista. Niinpä kurssille saattoi surutta mennä katsastamaan, onko kivaa ja kiinnostavaa vai ei. Jos ei ollut tai into loppui muuten vaan, saattoi kurssin lopettaa. Ja sepä siitä.

Nykyään kurssit maksavat; tosin ilmoittautumisen voi  peruuttaa viimeistään 10 vrk ennen kurssin alkua. Harkintaa joutuu kuitenkin käyttämään. Kurssimaksua, esim. 50 - 90 euroa, ei tee mieli maksaa turhaan. Yhden taidekurssin olen näilläkin ehdoilla jättänyt kesken. Jouduin heti alussa olemaan poissa pari kertaa, ja siihen se sitten jämähti. Sen vuoksi suosinkin ns. lyhytkursseja. Eilen ilmoittauduin kuvankäsittelyn kurssille. Sitähän olisi helppo opetella omin päinkin, mutta kurssilla saa asian aikaiseksi. Jo viime talvena kokeilin huovutusta, ja sitä olisin ottanut ohjelmaan nytkin, mutta kurssi oli jo täynnä. Pari näpäkkää ruokakurssia oli myös täyttynyt, mutta kirjaiduin jonottajaksi siltä varalta, että jotkut sattuisivat perumaan ilmonsa.

Iäisyysprojektejani ovat taiteet ja kielet. Niiden opiskeluun on kiinnostusta mutta ei viitseliäisyyttä. Eilenkin ehdin jo ilmoittautua aamupäivällä öljyvärimaalauksen kurssille, jonka kuitenkin peruin iltapäivällä. Myös englannin kielen keskusteluryhmään suunnittelen aina meneväni, mutta en mene. Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka ei tarvinnut koulussa oppia sanomaan mitään millään kielellä, joten suullinen kielitaitoni on surkea. Noloa! Minulle uudet kielet  espanja, italia tai ranska ovat aina harkinnassa - ja varmaan siinä pysyvätkin. Uupumus valtaa mielen heti kun kuvittelen tankkaavani sanoja ja kielioppia varsinkaan keskitalvella, jolloin vähäinenkin aivotoimintani lamaantuu pimeässä.

Mutta syksyllä on vielä sen verran potkua, että taidan jonkin uuden kurssin  keksiä!