Lehtipinkkaa raivatessa tulivat  vastaan ennen pääsiäistä ilmestyneet koiralehdet Kasvattaja ja Havannalainen. Jo tuoreeltaan oli tarkoitus kummentoida jotain, mutta muut kiireet ja tietokoneen hyytyminen siirsivät rojektia.

Kuten aina, jaksan kiitollisena ihmetellä, että Kasvattajan ja Havannalaisen kaltaisille   lehdille löytyy tekijöitä, jotka puurtavat yhteiseksi iloksemme. Samalla  näiden lehtien rooli myös  mietityttää. Silloin kun nettiä ei vielä ollut, koin tällaiset lehdet yhdistyksien kannalta melko tärkeiksi, ja tiedottamisen kanavinahan ne olivat välttämättömiä. Nyt ajattelisin, että Kasvattajan voisi julkaista kolme kertaa vuodessa  netissä ja paperille  painettaisiin  vain vuoden viimenen numero eli Annual. Sivumennen sanottuna Annualissa ilmoituksia julkaisevat kasvattajat voisivat harkita, onko musta tosiaankin se paras väri ilmoituksen pohjaväriksi. Painoteknisesti se on ilmeisesti aika vaativa ja tulos usein vain suttuisen synkkä.

Eksyinpä asiasta. Kasvattaja 1/2013:n painavinta antia on Anu Honkapirtin juttu geenitesteistä. Minulle tuntematon A. H. ei ole "jalostustietokantaa tankkaava pikkutyttö" vaan kokenut kasvattaja, joka ei  suhtaudu välinpitämättömästi kasvattiensa ja rotunsa terveyteen. Siitä huolimatta ja  siitä syystä hänellä on esittää kriittinen ja perusteltu mielipide joidenkin - ei kaikkien - geenitestien tarpeellisuudesta.  A. H. ottaa kantaa myös tärkeään ilmiöön: julkisen mielipiteen paineeseen. Kasvattajat ovat valmiit tekemään  lähes mitä tahansa, etteivät joutuisi somessa leimatuiksi huonoiksi kasvattajiksi.

Anne Greus puolestaan kirjoittaa geenitesteistä Havannalaisessa. Hän on päättänyt teettää Genoscoperin koirien perimän monimuotoisuustestin (käsitinköhän oikein!) MyDogDNA:n. En ole tätä kirjoittaessani ihan kartalla, koska en ole nähnyt ainoatakaan testitulosta. Juu - KVG, mutta nimen perusteella olettaisin, että kyse ei ole sairauksia kartoittavasta testistä vaan juuri monimuotoisuudesta. Sekin on mielenkiintoista. Havannankoirahan on kourallisesta koiria vain muutama sukupolvi sitten kehitetty rotu. Maallikkojärjellä kuvittelisi, ettei monimuotoisuudessa ole hurraamista. Toivottavasti näitä testituloksia myös julkaistaan.

Havannalaisen hauskinta antia ovat agilitaavien havaneesien kuvat. On aina ihana nähdä koirien pönöttämisen asemesta tekevän jotain, vieläpä iloisen ja innostuneen näköisinä. Se mitä jäin Havannalaisesta kaipaamaan, olisi ollut  ainoa kunnon  uutinen: jotkut (ketkä?) olivat esittäneet muutoksia (millaisia?) JTO-ehdotukseen. Ehkä tästä asiasta keskustellaan jossain Facebookissa ja kehänlaidalla, ja sehän se sitten riittääkin. Just. Ja sen JTO-ehdotuksenkin olisi voinut säilyttää yhdistyksen nettisivuilla. Minä en ainakaan muista, mitä siinä tarkkaan ottaen ehdotettiin, vaikka sen pikaisesti vilkaisinkin. Mihin  näitä muutosehdotuksia voi nyt verrata? Laittakeepa seuraaviin lehtiin koko revohka, kiitos!

Yleensä ottaen koiralehdet ovat varsin kilttejä. Ripaus journalistista rohkeutta ei varmaan haittaisi. Ymmärrän kyllä, että se voisi myös aiheuttaa ristiriitoja. Siitä huolimatta voisi olla virkistävää nähdä vaikka Kasvattajassa jonkun haastavan Juha Kareksen näkemyksiä. Kaikki kunnia toki Karekselle, joka raataa myös lehtirintamalla!