Tuo naapurin pikku-ukko, Putin, varasti meiltä eurooppalaisilta toivon. Euroopan anti ihmiskunnalle on ristiriitainen: toisaalta loistavia saavutuksia tieteen ja taiteen saralla sekä demokraattisen oikeusvaltion kehittämisessä, mutta myös häikäilemätöntä riistoa ja maanosan ulkopuolellekin ulottuneita hirvittäviä sotia. Kun Balkanin sodat saatiin loppumaan ja valtaosa Euroopan valtioista ja kansakunnista integroitua EU:n kautta ainakin näennäisesti yhteisten tavoitteiden taakse, heräsi toivo, että olemme lopultakin viisastuneet, oppineet menneisyydestä jotain ja siirrymme uuteen aikakauteen ja uudenlaisten poliittisten käytänteiden pariin. Jätämme taaksemme nationalistisen uhon ja sotien raakuuden ainakin jo syntyneiden sukupolvien elinajaksi. Ehkä  edessämme siinteli suorastaan uusi Pax Romana, jonka aikana Eurooppa pystyisi taas kehittämään parhaita puoliaan omaksi ja ihmiskunnan ylösrakennukseksi.

Miten naiivia! Nyt tiedämme paremmin: Si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan, kuten  realistiset roomalaiset kuivasti totesivat.