Tässäkin huushollissa koiruuksille satelee kieltoja ja käskyjä. Meille nokkelille havaneeseille on aikoja sitten selvinnyt, että pomomme, tuo vanha kääkkä, ei useinkaan ole näiden komentojensa suhteen tosissaan. Se on käskevinään ja me havaneesit olemme tottelevinamme - ja sitten me tytöt mennään nurkan taakse nauramaan. - Paikka? Sanoiko se hömelö paikka? Ketä kiinnostaa!  Mutta silloin kun meillä on joku vieras, kääpä ryhdistäytyy ja alkaa esittää suurta johtajaa: Meillähän siis  ovat koirat ruodussa. Achtung!

Hössönsössön ja höpöhöpö! Syliin pääsemiseksi tarvitaan vain ripaus luovuutta ja oveluutta. Siinä sitten pikku hava istuu sylissä niin kuin oli tarkoituskin ja hymyilee koko olemuksellaan.  Ja vieras naureskelee, silittää, rapsuttaa, pussailee, kujertaa ja lässyttää ja vilkaisee välillä huvittuneena kurttukaulaa, pomoamme, joka jostain syystä näyttää happamalta. No se nyt ei ole mitään uutta...

Ai että eksyin asiasta? Minkälaisia ne niksit ovat, niinkö? Peruskeinot ovat samat kuin herkkupalan pihistämisessä  toisilta koirilta: nopeus, yllätys ja filmaaminen. Ensiksi kiinnittäisin huomiota siihen, että se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Kannattaa siis toimia ennen kuin kukaan ehtii kieltää. No niin, vieras saapuu ja sitten seisoskellaan olohuoneessa. Vieras arpoo, istuisiko sohvaan vai oikeanpuoleiseen vai vasemmanpuoleiseen nojaskiin vai kenties pöydän ääreen. Lopulta hän tekee päätöksensä ja kääntää ahterinsa kohti valintaansa. Siihen saumaan kannattaa iskeä! Jos ajoitus onnistuu nappiin, hava tömähtää vieraan syliin samalla hetkellä kuin hänen takamuksensa tavoittaa tuolin. Tämä operaatio saattaa aiheuttaa pikku hämmingin, josta  selviää esiintymällä korostetun aurinkoisesti.

Toinen konsti: Yleensä ihmiset olettavat, että syliin pyrkivä koira tulee siihen polvien eteen nuohoamaan, jolloin heillä on runsaasti aikaa kieltää hyppääminen. Niinpä kannattaakin pysytellä vähän kauempana ja olla olevinaan kuin ei ollenkaan suunnittelisi hyppäämistä. Sitten vain sopiva silmänräpäys, ripeä päätös ja viuh! Taas istutaan sylissä. Tämä temppu vaatii kovaa lihaskuntoa ja vetreitä niveliä, joten ei suositella vanhuksille!

Kolmas keino on helpoin. Hypätään viereiseen tuoliin ja asetutaan siihen mukavasti: tässä vaan makoilen omissa ajatuksissani. Silmäkulmasta kuitenkin kytätään oikeaa hetkeä, ja kun vieraan tai  hapannaaman tarkkaavaisuus herpaantuu, pompataan viereisessä tuolissa istujan syliin. Miten yksinkertaista! Ja nopeutettu versio samasta tempusta: kipaistaan sen toisen tuolin kautta suoraan vieraan syliin. Yllätysmomentti toimii tässäkin hyvin.

Totuuden nimessä on sanottava, että joskus sylistä tulee äkkilähtö. Voin jopa itse havaita tuon kurppanan ruumiinkielestä, että nyt on kerta kaikkiaan toteltava, ja hyppään alas ennen kuin käsketäänkään. Tai sitten vieras, joku huumorintajuton tylsimys,  nakkaa minut lattialle omin kätösin. Jos ei seura kelpaa, niin ei tuppauduta väkisin! Meitähän on moneksi, ei voi muuta sanoa.