Tulipa vielä mieleen kuninkuusraveista muuan juttu. Seisoin rinnekatsomossa, Vasemmalla puolellani seisoi joku vanhahko mies. Jossain vaiheessa tunsin, että meidän välistämme yrittää tunkeutua joku. Olisin tietenkin voinut väistää, mutta mieleen iskeytyi pikku piru enkä siirtynyt. Ilmeisesti mieskin oli tilanteesta kettuuntunut, koska ei myöskään siirtynyt. Niinpä nainen pusertui uudestaan väliimme, ja vielä kerran, ja kolmannen ja pääsi  vasta neljännellä kerralla läpi. Hän olisi myös voinut kiertää meidät.  Mutta ei.

Miksi käyttäydyin näin lapsellisesti? Siksi, että en voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät voi avata suutaan vaan kävelevät mieluummin päälle. MIksi ei voi sanoa anteeksi, pääsisinkö tästä tai siirtyisitkö vähän, menisin omalle paikalleni tai mitä tahansa tolkullista. Tähän ilmiöönhän törmää esim. markettien kassajonoissa. Joku jolla ei ole ostoksia maksettavana, haluaa päästä jonon ohi. Ja siitä vaan tyrkkimään ihmisiä syrjään sanaakaan sanomatta. Huoh!