Säätilan suhteen eilinen päivä oli täydellinen ja tämän talven päiväksi harvinainen: taivas oli aamusta iltaan pilvetön ja aurinko paistoi sen ajan, minkä se nyt on horisontin yläpuolella. Pakkasta oli muutama aste. Edellisten päivien räntä ei ehtinyt sulaa, joten maakin  oli valkoinen. Paljon oli ihmisiä liikeellä nauttimassa hienosta talvisäästä.

Koirien kanssa pääsimme jopa metsään. Sinnehän voisi tietenkin mennä milloin vain, mutta litisevän märkä, liukas ja pimeä metsä ei paljon houkuttele. Nyt metsässäkin oli loisto-olot. Ohuen lumikerroksen vuoksi saattoi kävellä minne vain, mutta enimmäkseen pysyimme poluilla. Irti en valitettavasti uskaltanut koiria päästää. Lähimetsä on suosittu koirien ulkoilutuspaikka. Jotkut irti olevat isot koirat ovat sen verran arvaamattomia, että en viitsi riskeerata pikku koirien turvallisuutta näissä kohtaamisissa. Ne pääsevät irti pääsiassa vain kesämökin maastossa.

Erityisen tyytyväinen olin siitä, että polvileikattu Tuiskukin pärjäili maastossa mukavasti. Hyvä että pysyin sen perässä, niin innostunut muori oli vaihtelusta.  Maastossa liikkuminen on Tuiskulle hyödyllistä. Siellä on vaikeampaa "lepuuttaa" leikattua jalkaa. Kadullahan kolmella jalalla liikkuminen onnistuu hyvin. Tarkkaan katsoen huomaa, ettei paino laskeudu leikatulle jallalle normaalisti; jalka vain hipaisee maata. Epätasaisessa maastossa sen sijaan tarvitaan kaikkia neljää raajaa. Vaikeimmissa paikoissa tuen Tuiskun liikkumista valjailla ja ihan pahimmissa otan sen syliin.

Metsä on minulle rakas ympäristö. Olen varmaan niitä viimeksi puusta laskeutuneita. Eilen nuorruin aurinkoisessa metsässä kymmenen vuotta, ainakin. Tänään palattiin arkeen: on pilvistä ja hämärää.