Tämä talvi on ollut koiranomistajan kannalta  loistava varsinkin, kun koira sattuu olemaan matala pitkätukka eli havannankoira, nimeltään Rosita. Koska se  on niin sanotusti turkissa eli vain tassukarvat on leikattu,  on kuraantuminen viheliäinen syksyn ja alkutalven riesa. Mutta ei tänä tanä talvena. Olikohan marraskuussakaan kurakelejä? Ehkä jokunen päivä, mutta enimmäkseen näissä maisemissa on saatu nautttia varhain jäätyneestä ja pian jo lumenkin peittämästä maanpinnasta. Se tarkoittaa, että koira pysyy viikosta viikkoon puhtaana. Ihanaa!

Koska ei ole liukasta, kulkuväyliä ei myöskään kuorruteta ikävällä hiekoitussepelillä. puhumattakaan suolasta, jota saatetaan levittää jopa taloyhtiön pihalle. Molemmat ovat myrkkyä koiran tassuille.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Mikähän vuosi se nyt olikaan - ehkä 2019-20 - kun talvi ei ollut tulla ollenkaan. Loskakelit jatkuivat vuodenvaihteeseen asti. Tammi-helmikuussa satoi  lunta, joka suli pois jo maaliskuun loppuun mennessä. Kelit vaativat loputonta koiran tassujen huoltamista: huuhtomista, pesemistä ja kuivaamista. Tassunpohjat pakkasivat tulehtumaan ja yhteen tassuun tuli jopa furunkuloosi, joka onneksi parantui nopeasti. Mutta nämäkin vaivat teettivät työtä.

Pitkän kurakauden aikana Rosita tottui siihen, että ulkoilun jälkeen on aina ohjelmassa tassukylpy. Rosita rakastaa tassujen  huuhtelua lämpimällä vedellä .Niinpä se meni käskemättä  kylpyhuoneen ovelle odottamaan pesua.  Lopulta maanpinta kuitenkin jäätyi ja satoi sentin, pari luntakin, jolloin tassut eivät enää likaantuneet eikä niitä tarvinnut joka lenkin jälkeen pestä.  Rosita meni kylpyhuoneen ovelle kuten ennenkin. Siinä se sitten mulkoili minua närkästyneenä, että tajua nyt pölvästi, mitä pitää tehdä. Mutta eipä mennyt montakaan viikkoa, kun pesuruljanssi alkoi uudestaan sinä poikkeuksellisen surkeana talvena. 

Tämä viikko on ollut hyytävän kylmä, joten kävelylenkit ovat lyhentyneet muutamaan sataan metriin. Onneksi sää lauhtuu ja päästään taas nauttimaan upeasta talvisesta luonnosta.

Lisäys 7.1. aamulla: Miten lauhaa, ajattelin kulkiessani Rositan kanssa aamulenkillä. Saatoimme siis jo tehdä pienoisen lenkin. Kotiin saavuttuani katsoin, paljonko on pakkasta. 17 astetta! No, onhan se puolet siitä, mitä pakkasta oli enimmillään. Sitä paitsi oli tyyntä; nyt tuuli näkyy taas voimistuvan.

P.S. Minulta on kysytty, miksi koiriin viittaava tunniste on tuo, mikä alla näkyy. Huomasin 2021 kirjoittavani enää niin vähän koirista, ettei vähiä juttuja ollut syytä jakaa eri aihepiireihin. Niinpä kaikki vuodesta 2021 lähtien kirjoitetut koirajutut ovat ja tulevat olemaan tuon tunnisteen takana.