Vilkaisen ulos tarkistaakseni, sataako räntää. Näen kadulla nuoren miehen ja australianpaimenkoiran.  Koiran asento on jotenkin kyyry, pelokkaan oloinen. Kas, he kääntyvätkin kadulta taloyhtiön pihaan. Jonkun naapurin vieraita, tuumaan. Pihaan tullessa on ensin edessä rappuset. Kesken rappujen mies tempaisee terävästi taluttimesta edestakaisi; koira kyyristelee. En ehtinyt nähdä, mikä riuhtomiseen oli syynä. Koirakko jatkaa pihamaata pitkin. Riuhtominen toistuu pariin kertaan, ja nyt näen, mikä sen aiheuttaa. Lyhyessä taluttimessa miehen jalan vieressä kulkeva koira ei pysy aivan "oikealla" paikalla ja saa siitä palautteeksi nämä edestakaiset tempomiset. Niiden täytyy tuntua epämiellyttävältä koiran kaularangassa, ja se on kai tarkoituskin. Toiminta selittää myös koiran pelokkaan olemuksen. Tuli etsimättä mieleen taannoinen koulutusvideo, jonka Oikeutta eläimille toi julkisuuteen.

Ja sitten se toinen aussie. Silloin tällöin vastaan tulee  hölkkäävä nuori nainen, jonka vierellä juoksee vapaana aussie. Koiran olemus on rento ja iloinen. Välillä se vilkaisee naiseen ikään kuin kysyäkseen, että näinkö mennään. En toki tiedä, miten tämä koira on koulutettu, mutta ainakin tulos on erinomainen: hienosti toimiva, yhteistyöhaluinen koira, joka ei pelkää omistajaansa. 

Koirillakin on kohtalonsa. Miten paljon riippuukaan siitä, millaisiin käsiin pentu joutuu tai pääsee.