(Saattaa sisältää juonipaljastuksia!)

Clare Macintoshin rikosromaani Minä näen sinut on niitä teoksia, jotka tulee siepattua kirjaston palautettujen hyllystä periaatteella, että katsonpa kotona, onko kirja lukemisen arvoinen. Se oli minulla mukana mökillä, ja kun muita kirjoja ei ollut, tankkasin sen läpi. (Aivan, ruudulta olisin voinut lukea jotain muuta, mutta en pidä siitä, eikä äänikirjakaan tullut tällä kertaa kyseeseen.)

Asiaan. Takakansi hehkuttaa, että kyseessä on tähtitrilleristin odotettu toinen romaani. Sunday Times on jopa äitynyt sanomaan, että [Minä näen sinut] on "Erittäin taidokas romaani...nerokas."  Joo-o. Minusta se on perustason pläjäys, jossa on ihan kantava idea mutta joka etenee enimmäkseen junnaten eikä ole järin jännittävä. Teos saa imua ja yllättävyyttä vasta loppusuoralla.

Tavis Zoe Walker huomaa, että hänen kuvansa on eräänlaisilla treffisivuilla lehdessä. Itse hän ei ole sinne kuvaansa laittanut, mutta kuka on ja miksi? Käy myös ilmi, että sivustolla esiintyviä naisia on tapettu ja raiskattu. Onko seuraavaksi Zoen vuoro? Zoesta tuntuu, että joku seuraa häntä hänen työmatkallaan: minä näen sinut.  Tästä perinteisestä stalkkerin ideasta on kehitelty vähän tuoreempi versio, joka kuitenkin hipoo epäuskottavuuden rajoja. Tapauksia selvittelee nuori naispoliisi, tietenkin tottelematon ja omapäinen mutta taitava. Hän saa esimiehiltään, noilta poliisisediltä, nuhteita ja tapauksien selvittyä - niin luullaan -  kiitosta. Oi että.

Macintoshin romaanin voi lukea, jos ei ole parempaakaan tekemistä tai lukemista.