Kevään edistyessä on puutarha tarjonnut uutta kummasteltavaa sen lisäksi, että joku otus oli syönyt omenapuun kukkasilmuja. Ainakin tällä hetkellä neilikkaruusussa (reilun metrin korkuinen pensas) on avautuvia lehtisilmuja vain muutamia ja ne kaikki aivan oksien tyvellä lähellä maata. Siitä ylöspäin oksat vaikuttavat  kuolleilta. Tavallisesti neilikkaruusu on selvinnyt talvesta ongelmitta; vain oksankärjissä on ollut paleltumia. 

Mitään elonmerkkejä ei ole myöskään jaloruusuissa yhtä lukuun ottamatta. Senkin vihertävä oksa vaikuttaa villiversolta. En kuitenkaan ole vielä luopunut toivosta näiden ruusujen suhteen; joskus ne lähtevät liikkeelle aika hitaasti. Toisaalta toukokuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, joten luulisi sen vaikuttaneen ruusujen heräämiseen. Onneksi ruusupensaat (juhannusruusu, hansaruusu, valamonruusu ja mikä se yksi taas onkaan, en ikinä muista) vaikuttavat oikein reippailta.

Mökin viereistä terassia reunustaa ruusuangervo. Kuinka ollakaan, terassin ja mökin puoleinen osa pensaista on normaalissa kunnossa, mutta toinen, ulospäin oleva puolikas on lehdetön, aivan ilmeisesti kuollut. Miksi ihmeessä? Ruusuangervokin on erittäin talvenkestävä, mutta omituisinta on, etteivät pensaat ole heittäneet henkeään kokonaan vaan puoliksi!

Takapihan sireenitkin ovat ottaneet takkiinsa. Useisiin vanhahkoihin runkoihin/oksiin ei juuri näytä tulevan lehtiä. Etupihan nuoressa sireenissä ei sen sijaan ole mitään vaurioita.

Mikä viime talvessa oli niin poikkeksellista? Ankarat pakkaset kestivät kylläkin kolme viikkoa ja lunta oli kasvuston suojana melko vähän, mutta ei tämä nyt ollut ensimmäinen kylmä talvi näillä leveysasteilla.