Aina ompi riitaa, vainoa, se on seurustelu ainoa, runoiltiin aikoinaan Kieku ja Kaiku -sarjakuvassa. Tämän Kotiliedessä julkaistun sarjakuvan tekstithän kirjoitti salanimellä esiintynyt Mika Waltari. Lause tuli mieleeni, kun seurasin eilen Ryhmäpuutarhayhdistyksen kokousta. Läpi talven oli jo rähisty sähköpostitse, ja vuosikokouksessa mekkaloitiin sitten lisää. Kun aikuiset ihmiset taantuvat hiekkalaatikkoasteelle, jälki on ällistyttävää. Mutta osataan sitä muuallakin. Päivän lehdessä harmiteltiin, miten metsästysseuroissa riidellään jopa niin, että seura hajoaa ja sen mukana metsästysmaat pirstaloituvat entisestään. Aikoinaan paikallisesta koirayhdistyksestä irtosi seura- ja kääpiökoiraväkeä ja kai muitakin omaksi porukakseen. Tuttava kertoi, että  purjehdusseurassakin vai mikä pursiseura se nyt onkaan, riidellään myös. Jne.

Riitely taitaa olla väistämätöntä, niin valitettavaa kuin se onkin. Joskus eivät henkilökemiat  kerta kaikkiaan natsaa. Toisinaan kiistellään asiakysymyksistä, usein vallasta ja asemista. Sitten klikkiydytään: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Hohhoijaa! Itse en ole keksinyt muuta tapaa reagoida kuin ottaa etäisyyttä. Miksi ryhtyisin vaapaaehtoisesti kahlaamaan paskassa, anteeksi vain. Taloyhtiön hallitukseen tosin palasin vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä, miten nykyisellä kokoonpanolla pärjätään. Senhän toki tietää jo etukäteen, että haukkumiset saa siitäkin hommasta palkakseen, teki niin tai näin.

P.S. Kauan kestää tämän Vuodatuksen muutos. Kaikki toiminnot eivät pelitä vieläkään.