Maailman eläinten päivän tiedotteessaan HESY kiinnittää huomiota niihin eläinten epäterveisiin  piirteisiin, jotka on saatu aikaan "jalostuksella" (lainausmerkit minun). Asia ei ole uusi,  mutta se on ajankohtainen niin kauan kuin näitä epäterveitä piirteitä eri eläinlajeilla esiintyy. Koirien, kissojen yms. lisäksi myös tuotantoeläimet ovat joutuneet kärsimään samasta ilmiöstä. Esimerkiksi nautarotu belgiansininen on kammottava, olkoon kuinka häikäisevä lihantuottaja tahansa. Tällaisten monstereiden kehittely ja olemassaolo pitäisi kieltää, mikä tuskin onnistuu. Monen monissa maailman maissa eläimiin ei suhtauduta senkään vertaa itseisarvoisesti ja inhimillisesti kuin meillä Suomessa.

HESYn kannanotossa kiinnitetään huomiota myös eläimen ostajan vastuuseen: ellei ole kysyntää, ei ole tarjontaakaan. Tämä on vaihteeksi raikas näkökulma. Kyllähän esimerkiksi kasvattajat saavat joissain nettikeskusteluissa  *askaa niskaansa aivan aiheetta. Syyksi riittää, että kasvattaa rotukoiria eikä "terveitä" sekiksiä tai käyttää koiriaan näyttelyissä.

Havannankoiraharrastajana voin mielestäni katsoa peiliin rauhallisin mielin. Havannankoira on rotuna kohtalaisen terve,  normaalirakenteinen pikku koira ilman liioiteltuja piirteitä. Turkin voi nähdä jonkinlaisena riskinä, mutta onneksi ainakaan Suomessa ei ole ruvettu ihannoimaan mahdollisimman suurta turkkia. Varoittava esimerkki tässä suhteessa on pekingeesi. Muistan lapsuuteni peket koirina, joilla oli maltillinen turkki. Ne eivät läkähtyneet valtavan turkkinsa alle kuten nykyiset "huippupeket". Turkin voi kuitenkin aina leikata, mutta epäterve rakenne, josta pekereppanat myös kärsivät, poistuu vain jalostuksen suuntaa vaihtamalla. Samalla voi tietysti hävitä tyyppi, mutta tyypin säilyttämistä ei koskaan voi oikeuttaa eläimen kärsimyksillä.

Havannakoirien kohtalaisen hyvän tilanteen säilyttäminen vaatii jalostustoimikunnalta ja varsinkin kasvattajilta sekä koirien omistajilta valppautta ja avoimuutta ongelmien havaitsemisessa ja niistä tiedottamisessa, jolloin niihin voidaan jalostuksen keinoin ajoissa puuttua. 

Kun tässä nyt tuli kirjoitettua jalostuksesta, niin mainostanpa Koiramme 9/2014-lehdessä olevaa juttua Suomen Pystykorvajärjestön ensimmäisestä naispuheenjohtajasta nimeltään Eila Lautanen. Muun ohessa Lautanen esittelee näkemyksiään koirien jalostuksesta. Hänen näkemyksensä ovat  ovat mielestäni varsin tasapainoisia ja järkeviä.