Pääministeri Thatcher laittoi aikoinaan ruotuun brittien ay-liikkeen, eritoten sen kärkijoukon, kaivostyöläiset. Mainarit aikoivat loputtomilla lakoilla ajaa tahtonsa läpi ja saada Thatcherin polvilleen. Kuinkas sitten kävikään? Ei onnistunut, koska Maggielta ei mennyt sisu kaulaan.

Suomi on nyt vaikeassa jamassa, aivan riippumatta siitä mitkä puolueet sattuvat olemaan hallituksessa. Meitä vaaditaan tinkimään eduistamme. Ketäpä se miellyttäisi? Ja kun ei miellytä, perustetaan nettiadresseja, väsätään kirjoituksia yleisönosastoihin ja suunnitellaan mielenosoituksia ja jopa lakkoja. Tämä kaikki on tietenkin ok; se on demokratiaan kuuluvaa kansalaisaktivismia. Mutta aina kun joku vastustaa leikkauksia, toivoisin samalla näkeväni ehdotuksen, miten se toiminta sitten rahoitetaan, josta ei saa mitään leikata eli säästää. Säästöjen vaikutuksia ei kannattaisi myöskään liioitella; se vain syö argumentoijan uskottavuutta. Otanpa esimerkiksi ryhmäkoot. Onhan se kurjaa, jos ryhmät kasvavat, mutta 43 oppilaan luokassa opiskelleena en jaksa pitää vähäistä kasvua katastrofina.  Emme myöskään varmasti tiedä, miten leikkaukset vaikuttavat. Meidän kannattaisikin muuttaa asenteitamme eli keskittyä miettimään, miten selviämme muuttuneessa tilanteessa tarjolla olevilla resursseilla sen sijaan, että laitamme kaikki paukut muutoksien vastustamiseen. 

Luulisi esim. SDP:n jo oppineen, ettei jämähtämisellä pärjää. Tarvitaan uusia ratkaisuja. Samaa voisi edellyttää ay-liikkeeltä. Sen on tietenkin puolustettava jäsenistönsä etuja, mutta siinä sivussa voisi ottaa huomioon senkin, mikä on parhaaksi koko Suomelle vähän pitemmässä juoksussa. Muutenhan meille - kuten Kreikalle - sanellaan ulkopuolelta, mitä pitää tehdä. Olen sanonut tässä blogissa aikaisemminkin, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pitää suojella. He eivät yleensä ole niitä, jotka ovat eniten äänessä esimerkiksi leikkauksien vastustamisessa. Selvää on myös, että varakkaimpienkin on osallistuttava "talkoisiin" ja nimenomaan muutenkin kuin vapaaehtoisin lahjoituksin, niitäkään väheksymättä.

Hallituksen epäkiitollinen tehtävä on ajaa uudistuksia läpi. Siihen tarvitaan selkärankaa. Onko sitä?

.