Tänään oli SS:ssa tarkempaa tietoa jouluaaton susihavainnoista. Kuinka ollakaan, susi oli nähty  juuri sillä kadulla, jota pitkin usein lenkkeilemme ja myös kadulla, jonka varrella asun. Se oli seikkaillut  kerrostalon pihalla muutaman sadan metrin päässä ja vähän kauempana rivitaloalueella.

 Lehtijutussa oletettiin, että susi olisi tullut asutulle alueelle järven jäältä päin. Niinpä varmaan. Mutta miksi ihmeessä se ei ollut kääntynyt takaisin? Tiheästi asutulla alueella moottoritien kainalossa luulisi olevan voimallinen ihmisen haju. Oliko se näitä haaskoilla ihmisen hajuun tottuneita susia (onko niitä?) vai niin nälkiintynyt, että esimerkiksi talojen pihoissa riippuvat rasva-siementangot houkuttelevat? Joka tapauksessa se oli sitten selvinnyt City-marketin parkkikselta moottoritien yli Puijon metsiin ja sieltä näille nurkille.

Nyt sudesta ei pariin päivään ole tehty uusia havaintoja. Lumi- ja räntäsade on peittänyt jäljetkin, onneksi. Jospa sieltä salomailta löytyisi sapuskaa, vaikka yksinäisen suden on vaikeampi saalistaa kuin lauman. Tässä lähellä olisi ollut lammen laskuojassa lihavia leipäsilpulla ruokittuja sorsia. Et sitten niistä saanut vainua, susihukkanen? Vai olisiko päivystävä varis sinut kuitenkin huomannut? Mää tiijä.
 
Ja ihan pienenä vihjeenä: tästä kokemuksesta kannattaisi nyt ottaa opiksi. Loukkasit jalkasikin törmätessäsi ikkunaan. Suurissa metsissä ei ole ikkunoita, eikä meitä ihmisiäkään, enimmäkseen. Jos on, kierrä kaukaa. Hyvää matkaa, susj. Pärjäile!