Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pokkasi sitten Olli Jalonen. Jos olisi pitänyt lyödä vetoa voittajasta, olisin veikannut Jalosta. Yhtä todennäköisenä pidin sitä, että Katja Kettu voittaa yleisöäänestyksen. Oletan nimittäin, että valtaosa äänestäjistä on naisia, joille Ketun teos on kenties läheisempi kuin Jalosen. Blogistanian äänestys taitaa olla vasta vuodenvaihteen jälkeen. Kettu menestynee siinäkin. Taivaanpallo ja Rose on poissa olivat joka tapauksessa kisan parhaat teokset (Sundin teosta en tosin ole vielä lukenut), eikä valinta näiden kahden välillä herättänyt ainakaan minussa suurta intohimoa. Ihan sama!

Kirjojen kilpailuttaminen on toki järjetöntä, mutta hauskaa silti. Jalonen toivoi puheessaan, että palkinnosta voisivat kilpailla myös runoteokset ja esseekokoelmat, kuten aluksi tapahtui. Olen eri mieltä. Jos kilpailun  tarkoitus on  lisätä kirjojen myyntiä, siihen kykenevät ainoastaan romaanit, joita me tavikset enimmäkseen  luemme. Runouden huomioimiseksi pitäisi keksiä jokin muu keino. Pimentoon jäävät valitettavasti myös novellikokoelmat. Millahän konstilla niiden suosiota saataisiin kohennettua?

Olen nyt lukenut neljä Finlandia-ehdokkaana ollutta teosta. Hunanista on reilu kolmannes lukematta; Sundin teoksesta ei ole toistaiseksi mitään havaintoa. Kunhan olen saanut kaikki luettua, laitan ne taas mieleiseeni järjestykseen samaan tapaan kuin tein viime vuoden osallistujillekin.