Lehti kertoi, että lapsen isä oli tuomittu lähes 400 euron sakkoihin syystä, että hän oli antanut 3-vuotiaalle lapselle luunapin päähän. Aikoihin on eletty! Enkä ollenkaan tarkoita lapsen ruumiillisen kurittamisen kieltämistä. Emmehän me aikuisetkaan toivottavasti ja normaalisti revi toisiamme tukasta tai läimi naamaan tai hakkaa remmillä takamukseen. Miksi siis lapsia saisi kohdella tuolla tavalla. Pointtini on, pitääkö jokainen pikku juttu viedä oikeuteen ja kenen rahoilla se tapahtuu? Eikö riittäisi, että lapsen äiti/isä sanoo toiselle vanhemmalle, ettei kerta kaikkiaan voi hyväksyä lapseen kohdistuvaa vähäistäkään väkivaltaa ja että hänen olisi syytä tämä oman etunsa vuoksi uskoa.

Viemällä jokainen luunappi oikeuteen saadaan oikeuslaitos tukehtumaan juttuihin ja estetään tärkeämpien tapausten käsittely tolkullisessa ajassa. Suomihan on saanut jo useita huomautuksia siitä, että juttujen käsittely venyy liian pitkäksi, jopa yli kymmeneen vuoteen.Oikeuslaitosta ei mitenkään voida resurssoida niin, että voimavarat riittäisivät "asiallisten" tapausten nopean käsittelyn lisäksi kaiken maailman sälän tehokkaaseen seulomiseen. Oikeuslaitokselle osoitetut resurssitkaan eivät sitä paitsi ole ilmaisia. Niillä on maksaja.

Sitten ne kustannukset: mistä niitä senttejä oikein tulee? Pitääkö tosiaan paikkansa, että oikeuteen voivat asioistaan lähteä riitelemään varattomat ja vähävaraiset tai sitten ökyrikkaat. Keskituloisilla ei ole mahdollisuuksia sillä rintamalla. Tulee liian kalliiksi maksaa helahoito omalla rahalla varsinkin, jos sattuu häviämään juttunsa. Keskituloiset ovat kuitenkin yhteiskunnan toimintojen suurimpia rahoittajia. Miten pitkään keskituloisen keskiluokan pinna venyy?

Kirjailija Veikko Huovinen nimitti aikoinaan opettajia lullukkaväeksi, koska opettajat suostuivat hänen mielestään lammasmaisesti kaikkeen ryhtymättä vastarintaan. Onko keskiluokka meidän aikamme lullukkasakki? Herätys! Eihän meillä ole kohta muuta menetettävää kuin kahleemme!