Pikku nöppöskä, Hänen lempeytensä, Tassuterapeutti, Rosita the Sylikoira täyttää tänään yhdeksän vuotta. Onnittelemme!

Rositan vuosi on kulunut tutuksi tulleella tavalla; mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Vuosi sitten tehty sterkkaus on aiheuttanut turkin runsastumisen, joten turkista on tullut vaikeahoitoisempi kuin aikaisemmin, ei kuitenkaan mitenkään mahdoton. Painokin on päässyt vähän nousemaan, mikä on toki harmillista. Rositallehan ei voi syöttää mitä tahansa, joten en ole ainakaan toistaiseksi keksinyt sille sopivaa vähäkalorista ruokaa.

Talvella on myös liikunta jäänyt vähemmäksi pakkasien, nyt keväällä loputtomien kurakelien vuoksi. Niitä Rosita inhoaa, ja se pitääkin raahata jonkinmoiselle happihölkälle puoliväkisin. Rositalla on ollut aikaisemmilta koirilta peritty, vähän liian tiukka, hankalasti puettava ja  kovasti takuttava kurapuku, jonka käyttö on jäänyt satunnaiseksi. Nyt tilasin uuden mittatilauspuvun. Kun saan sen käyttöön, Rosita saa luvan ulkoilla kunnolla oli kuraista tai ei. Kovasti toki odotan kesää ja mökkeilyä, puutarha-alueen viehättäviä kujasia ja vieressä humisevaa naturametsää polkuineen. Se on toista kuin rapaiset, öljyisinä kiiltelevät kadut tai liejuuntuva puistokäytävä ja nurmikkoalue. Mutta kovin tiukassa tuntuu nyt kesän tulo olevan. Ei auta kuin olla kärsivällinen, vaikka välillä tuntuu, että savu nousee korvista räntäsateessa tarpoessa.