Kuten kaikki pitkäkarvaisten koirien omistajat tietävät, joskus käy niin, että kakkakikkare juuttuu turkkiin sen sijaan, että putoaisi maahan. Jos uloste on löysää, mitään ei juuri ole tehtävissä, jos kovempaa, poistamista voi yrittää ennen kuin koira itse ryhtyy toimeen eli yrittää takamustaan maahan hankaamalla päästä tuotoksesta eroon. Sopiva tikku on tässä hommassa paras väline. Varsinkaan talvella ei aina löydy tikkua, joten on otettava käyttöön B-suunnitelma eli paperinenäliina. Olinpa sitten taas kerran irrottelemassa varovasti pökälettä koiran takapuolesta, kun paikalle pöllähti joku lenkkeilijä. Ilme oli näkemisen arvoinen: siinä yksi hullu koiranomistaja pyyhkii koiransa takamusta kakkimisen jälkeen.

Koirat tuntevat muutamia sanoja kuten tänne, ei, odota jne. Sen lisäksi niille tulee tietysti sanottua yhtä ja toista, jota ne eivät ymmärrä. Olinpa siis noutajan ja setterin kanssa lenkillä. Kuljimme lumeen tallautunutta kapeaa polkua, kun vastaan tuli ihminen, jota meidän piti tietenkin väistää. Yritin ohjailla koiria taluttimilla syrjemmälle ja työnsin kyljestä polvella, mutta hurtat olivat sitä mieltä, ettei tästä mihinkään väistytä. Jo vähän kiukkuisena äsähdin niille, että siirry. Koirathan eivät tätä sanaa tunteneet, mutta vastaan tuleva rouva hyppäsi hankeen

Melko herkkähaukkuinen Luna avasi sanaisen arkkunsa, kun vastaan tuleva pappa erehtyi sanomaan sille jotain eikä lopettanut, vaikka näki Lunan reaktion. Se oli hänestä vain hauskaa. Yleensä Luna lopettaa haukkumisen ei- tai odota-komennoilla. Syystä tai toisesta se ei tällä kertaa totellut, jolloin taas kiukustuneena (vaikka ei pitäisi!) sanoin sille: "Ole hiljaa." Pappa hiljeni äkkiä ja jatkoi säikähtäneen näköisenä matkaansa.

Kävelin noin vuoden ikäisen Kata-noutajan kanssa kotia kohti, kun vastaan tuli pari mustaihoista opiskelijapoikaa läheisestä asuntolasta. Kata ei  yleensä koskaan haukkunut  ihmisiä eikä vieraita koiriakaan, mutta tällä kertaa se alkoi louskuttaa ja tempoilla taluttimessa kohti poikia. Onneksi he eivät koiraa pelänneet vaan hymyssä suin sanoivat sille jotain dogi, dogi ja ojensivat kättään ikään kuin silittääkseen koiraa. Minua nolotti! Omasta mielestäni en reagoinut poikiin mitenkään, joten uskoisin ettei Kata heijastellut omia reaktioitani. Mutta ehkä Katalla oli parempaa tietoa tai sitten vain ikioma asenne?

Ja sitten ihan tuore tapaus. Olemme Lunan ja Pilvin kanssa lenkillä keskellä kirkasta päivää. Edellämme kulkee  epävarmasti horjuen  keski-ikäinen nainen. Avopäin ja avokäsin kirpakassa pakkasviimassa. Kauempana hänen edellään kävelee mies mäyräkoira kädessään ja pysähtyy välillä odottamaan naista. Mies ei ole näkyvästi humalassa. Kun olemme muutaman metrin päässä naisesta, Luna alkaa murista, murisee kun kuljemme ohi ja kääntyy vielä taaksepäin murisemaan, kun olemme jo edellä. Minua harmittaa ja nolottaa. Saan taas aiheen miettiä, mikä laukaisi Lunan käytöksen: naisen epävarma liikkuminen, alkoholin haju - vai omat asenteeni. Jos olen rehellinen, niin on pakko myöntää, ettei kännissä toikkaroiva nainen ole minusta mieltä ylentävä näky. Mutta silti koiran pitäisi osata käyttäytyä! Sormella en halua ketään osoittaa!