Riikka Ala-Harjan Maihinnousu päätyi otsikoihin jo ennen valikoitumistaan Finlandia-ehdokkaaksi. Ala-Harjan sukulaisperhe (sisarko se oli?) tuli julkisuuteen pahastuneena siitä, että Ala-Harja on käyttänyt materiaalina heidän lapsensa syöpäsairautta. Ymmärrän tämän pahastumisen. Toisaalta on selvää, että kirjailijat ovat aina käyttäneet teostensa materiaalina omaa, sukulaisten ja ystäviensä elämää ja tulevat aina käyttämään. 

Maihinnousussa on kaksi pääaihetta: Julien ja Henrin avioero ja heidän lapsensa sairastuminen leukemiaan. Äkkiseltään tuntuu, että molemmat asiat ovat perin juurin kaluttuja. Ala-Harja saa näistä aineksista kuitenkin aikaan tuoreenoloisen kokonaisuuden. Tapahtumat sijoittuvat Normandian rannikolle, jossa Julie toimii oppaana;   turistit haluavat tutustua Normandian maihinnousun tapahtumapaikkoihin ja historiaan. Nämä maihinnousuun liittyvät tiedot ja opastuskierrokset katkaisevat avioeron ja leukemian käsittelyn ja estävät sen muuttumisen vatvomiseksi. Vaikka Maihinnousussa myllertävät voimakkaat tunteet, Ala-Harja ei ole sortunut sentimentaalisuuteen. Tässä auttaa myös hänen tiukka kielenkäyttönsä: ylisanoja ja adjektiivivyörytystä ei nähdä. 

Avioero ja lapsen leukemia ovat selviytymistaistelu Julielle ja tietenkin lapselle. Mitä ne ovat Henrille, jää hämärämmäksi, koska Henri ei puhu vaan pakenee mykkyyteen. Lastaan hän eri kuitenkaan hylkää. Julie pitää päänsä pinnalla eikä tuhoudu Normandian rannikolle. Kaikki mikä ei ole kuolemaksi, vahvistaa? Mutta kukapa ei mieluummin eläisi elämäänsä ilman näitä "vahvistavia" kokemuksia, niin kai Juliekin.