Ajankohtaisessa kakkosessa näytettiin hetki sitten, miten laumanvartijakoirat suhtautuvat konekarhuun ja -suteen. Vain muutama koira oliko se nyt 30 koirasta sai testistä erinomaisen tuloksen. Testaajan mielestä tämä johtuu siitä, että koiria on jalostettu vain näyttelyitä silmällä pitäen. MItenkähän lienee? Ovatko laumanvartijoiden kasvattajat ja omistajat järin  innokkaita näyttelyihmisiä? Pikemminkin tuntuisi, että koiria olisi jalostettu leppoisampaan ja samalla arempaan suuntaan helpomman käsiteltävyyden ja yhteiskuntakelpoisuuden vuoksi. On tietenkin harmi, jos koirat siinä sivussa menettävät tärkeän ominaisuutensa eli kyvyn ja halun suojella omaa laumaansa suurpedoilta.

Näin konekarhun toiminnassa keväällä täkäläisillä Erätaika-messuilla. Karhulle tuotiin erirotuisia koiria. Karkeakarvaisia mäyriksiä taisi olla kolme. Ne kaikki haukkuivat karhua tarmokkaasti vailla pelkoa. Samoin tekivät jackrusseli ja varsinkin saksanmetsästysterrieri. Huvittavaa kyllä, epäröivimmin karhuun suhtautui pari karjalankarhukoiraa, joista toinen yritti jopa karata päästyään irti isännältään. Tosin sitä saattoi kiinnostaa viereisessä kehässä oleva elävä villisika, joka varmaan lemusi koirien nokkaan. Hauskin esiintyjä oli herttainen westie. Se ei pelännyt mutta ei juuri välittänyt karhusta vaan tepasteli ympäri kehää kuin olisi ollut näyttelyssä ja ihmetellyt, missä muut koirat ovat. Joitain muitakin koiria karhulla käytettiin, mutta enpä nyt muista mitä. Lopuksi karhun sai kohdata komea laika, joka yritti näykätä sitä kuonosta. Tositilanteessa tämä ei olisi viisasta. Kuuluttaja kuitenkin kertoi, että laika on kohdannut konekarhun useasti ennenkin ja suhtautuu siihen sen vuoksi tyhmänrohkeasti.

Oli mielenkiintoista seurata, miten eri koirat käyttäytyvät konekarhun kohdatessaan. Mietin myös, miten omat havaneesini mahtaisivat suhtautua. Varmaan ne kaikki pelkäisivät. Luulenpa, että Luna pyrkisi pakenemaan tilanteesta ja kenties uskaltaisi haukkua kauempaa. Pilvi todennäköisesti turvautuisi minuun ja pyörisi jaloissani tai selän takana, ehkä haukkumatta. Tuiskun luulisin myös jäävän jalkoihini, kenties haukkuen. Sen haukussa  olisi varmaan eniten asennetta painu sinä hökötys hevonkuuseen, mikä sitten oletkin. Mutta tämä on toki vain arvailua; todellisuus saattaisi olla hyvinkin erilainen, jos koirani oikeasti joutuisivat tämän konekarhun kohtaamaan..