Lähi-idän, Aasian  ja Afrikan levottomista maista paenneet tai siirtolaisiksi lähteneet ovat ryhtyneet kirjoittamaan omista ja kansansa kokemuksista. Ainakin Suomessa heistä heistä tunnetuin  lienee afganistanilainen Khaled Hosseini.  Sarah Delijani puolestaan on iranilainen. Hänen teoksensa Jakarandapuun lapset on tämän emigranttikirjallisuuden valtavirtaa. Länsimaiselle lukijalle se valottaa Iranin tilannetta sisältäpäin. Sillä on oma mielenkiintonsa. Jos kuitenkin suhtaudun Delijanin teokseen puhtaasti kaunokirjallisuutena, en ole kovin vaikuttunut. Kaipa se on ollut suomentamisen arvoinen siinä missä moni muukin teos. Ei huono.