Eilen julkistettiin tämän vuoden ehdokkaat Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saajiksi. Julkistus osui vähän huonoon saumaan: oli nenäpäivä, ruotsalaisuudenpäivä, hohkattiin jo huomisesta isänpäivästä ja ennen kaikkea puitiin hallituskriisiä. Jossain välissä sitten kerrottiin, ketkä ja mitkä teokset ovat ehdolla.

En ole lukenut ehdolla olevista kirjoista kuin Kari Hotakaisen romaanin Henkireikä, josta olekirjoittanut tässä blogissakin. Laura Lindstedtin Oneiron on minulla tilauksessa ja sen pitäisi tulla aika pian. Panu Rajalan tunnen kirjallisuudentutkijana, mutta en ole edes huomannut, että hän on kirjoittanut Intoilija-nimisen romaanin. Entä Pertti Lassila (Armain aika), onko hän krjallisuuskriitikko? Loput kaksi  ehdokasta, Seija Alhava (Taivaalta tippuvat asiat) ja Markku Pääskynen (Sielut) ovat minulle uppo-outoja, valitettavasti. 

Koska en ole lukenut kuin Hotakaisen kirjan, en voi ruveta rankkaamaan ehdokkaita järjestykseen. Hotakaisen puolesta en kyllä löisi vetoa. Kirja on hieno mutta perinteinen ja sitä paitsi Hotakainen on jo kerran voittanut Finlandian. Se jarruttanee hänen mahdollisuuksiaan? Ihmettelen kyllä sitä, että joissain kritiikeissä Henkireikää tituleerattiin välityöksi. Itse pidin siitä enemmän kuin Hotakaisen edellisestä romaanista.

Kiinnostavaa on tietysti myös, mitkä romaanit eivät ole päätyneet ehdokaslistalle. Sieltähän puuttuu esim. Sofi Oksasen Norma, mikä ei yllätä. Odotin, että Katja Ketun Yöperhonen olisi mukana kisassa, mutta senkään tasoa en tietenkään voi verrata kirjoihin, joita en ole lukenut. Aikoinaan olin sitä mieltä, että Kätilön olisi pitänyt voitaa Finlandia. Muistaakseni sekään ei ollut edes ehdolla?

Voittajan valitsee tällä kertaa Heikki Harma. Minulla ei ole hajuakaan Hectorin kirjallisesta mausta, mutta olen fanittanut Hectorin YLE:stä hyllyttettyä musiikkiohjelmaa Pop eilen, toissapäivänä.