Ulkoiluttaakseen koiria joutuu ulkoilemaan ja yleensä myös liikkumaan itse. Se on hyvä juttu. Liikunta koirien kanssa - itselläni nykyään vain kävely - on kuitenkin yksipuolista. Jalat saavat kyllä harjoitusta, mutta kädet eivät. Ne puristavat remmiä tai remmejä suunnilleen samassa asennossa, ja vaikka koirat olisivat irti, ei käsiä tule juuri heiluteltua. Ei ihme, että niskat ovat jumissa. Mikä neuvoksi? No tietenkin sauvakävely, tämä suomalainen innovaatio!

Myönnän, että minustakin sauvakävely vaikutti alkuun huvittavalta. Ei minun juttuni ikinä, arvelin. Mutta kun ikää karttuu, itseään ei enää tarvitse ottaa vakavasti ja voi ruveta tekemään noloja asioita - kuten sauvakävelemään. Siinä on vaan sen ongelma, että lenkkeilyn määrälläkin on rajansa. Ensin lenkki koirien kanssa ja sitten sauvakävelemään? Not. Siispä on sauvakäveltävä koiran tai koirien kanssa, Ja ei kun harjoittelemaan.

Otin koekaniiniksi havaneesi Rositan, 10 kk. Ajattelin, että se suhtautuu joustavammin uusiin asioihin kuin Luna, kohta 10 vee. Sitä paitsi Rositalla on taipumuksia alalle: kulkemaan edessä ja, no, vetämään. Niinpä puin päälleni koiran kanssa juoksemiseen, hiihtämiseen yms. tarkoitetun vyön, jollainen minulla on jo ennestään, napsautin siihen kiinni Rositan remmin, otin kävelysauvat kainaloon ja painuin pihalle. Sitten aloin sauvakävellä!

Rosita vilkuili olkansa yli, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Se ei kuitenkaan pelännyt sauvoja vaan kipitti eteenpäin muina koirina. Hyvä! Välillä se tietenkin jarrutti nuuskimaan sitä ja nuuskimaan tätä, jolloin remmi löystyy. Olisi kätevää, jos remmi pysyisi koko ajan samalla tavalla kireällä kuin flexin hihna. Kenties pienen flexin voisi kiinnittää vyöhön? Luulen kuitenkin, että sen hallinnointi sauvakäsillä olisi hankalaa ja jopa riskialtista. Hmm, täytynee jatkaa tuotekehittelyä.

Kokonaisuutena ottaen ensimmäinen sauvakävelyharjoituksemme sujui yllättävän hyvin. Suorastaan innostuin asiasta. Jatkamme harjoittelua!