Havannalaiset ry kerää ja julkaisee ansiokkaasti havannankoirien terveystietoja. Tiedot lonkkadysplasian virallisista tutkimustuloksista ovat tietenkin nähtävillä jalostustietokannassa, mutta kokonaisuus jää helposti hahmottamatta ainakin minulta, vaikka silmäilen tietokantaa silloin tällöin. Niinpä hieraisin silmiäni, kun näin Havannalainen-lehdessä yhteenvedon viime vuoden dysplasiatutkimuksista: tutkittuja koiria oli 39, joista A-lonkat vain 9: llä, B-lonkkaisia oli 11, C-lonkkaisia 14 ja D -lonkkaisia 5.

Tutkittujen koirien määrä on pieni, mutta jotain suuntaa tuloksista voinee nähdä. Rotukohtainen dysplasiaprosentti on tutkitussa otoksessa lähes 50. Olen omistanut kahta "dysplasiarotua" (noutajan ja muutaman setterin). Kaikki omat koirani sattuivat olemaan  tervelonkkaisia,  mutta näiden rotujen lonkkien tilasta kohistiin takavuosina kovasti. En kuitenkaan muista, nousiko rotukohtainen dysplastisten koirien määrä koskaan 50 prosenttiin. Jostainhan tämänkin tiedon voisi varmaan kaivaa, mutta en ainakaan juuri nyt viitsi ruveta sitä tekemään.

Mitteepä tilanteesta pitäisi ajatella? Hysterisoitua ei ainkaan tarvitse. Jos haluaa hakea tuosta tilastosta jotain myönteistä, niin D-lonkkaisia on sentään selvä vähemmistö. Havanna on pieni, kevyt koira, eikä monikaan  kai ole oireillut lonkkiensa vuoksi? Hava on harvoin raskaissa töissä. Agility lienee kuormittavinta, mitä havannat joutuvat puuhaamaan, ja kisaavia koiria on melko vähän. En kuitenkaan tarkoita, että leppoisaa kotikoiran elämää viettävien koirien lonkat saisivat olla millaiset tahansa. Taas kysytään kasvattajilta järkeä ja vastuuntuntoa. On päätettavä, millainen koira on jalostuskelpoinen. En halua tyrkyttää neuvoja, mutta lonkkien ja kyynärnivelien tutkiminen ainakin valaisee tilannetta niin, että päätökset perustuvat tietoon eivätkä mutuun (ei meidän koirissa ole vikaa, näen sen röntgenkatseella päältäpäin). 

Havannankoirien lonkkien tutkiminen on melko uutta, mutta silmiä ja polvia on tutkittu iät ajat. Ensinhän se oli vapaaehtoista, mutta kaikki tolkun kasvattajat toki tutkituttivat koiransa. Sitten tutkimisesta tuli jalostukseen käytettäville koirille pakollista ja määrättiin myös raja-arvot, joita huonompipolvisia ei voi käyttää jalostukseen ollenkaan, jos siis meinaa saada pennut rekisteriin. Onko tällä ollut vaikutusta? Tekisi mieli sanoa, että on. Viime vuonna on tutkittu 206 koiraa, joista tervepolvisia 166. Jälleen pitäisi kuitenkin olla veratiluaineistoa, jotta näkisi, onko polvien laatu oikeasti kohentunut. Voisikohan vuoden ensimmäisessä  lehdessä olla tällainen vertaileva tilasto esimerkiksi viiden vuoden aikajänteellä?

Tilastot voivat tietenkin olla harhaanjohtavia varsinkin, jos tutkittuja koiria on vähän. Männä vuosina myös juoruttiin, että tilastoja kaunistellaan jättämällä huonot tulokset epävirallisiksi eli näkymättömiin. Yhtä tällaista tapausta olin omin silmin todistamassa ja kerroinkin siitä tässä blogissa. Olenkohan sinisilmäinen uskoessani, että asenteet kuitenkin ovat muuttuneet tai ainakin muuttumassa ja yhä useampi tajuaa, ettei ongelmien lakaisu maton alle ole mikään ratkaisu? Koirat ovat täysin meidän ihmisten armoilla. Ne eivät voi vaikuttaa kohtaloonsa sen enempää yksilöinä kuin rotunakaan. Ne tarvitsevat ihmisiä, joilla on halua toimia niiden puolesta. Monet havannakasvattajat ja rotuyhdistys tekevät onneksi hienoa työtä havannankoirien terveyden säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Lämpimät kiitokset siitä! 

P.S. lisäys  8.5. Eh...kun kaipailin tuolla tekstissä tilastoja vertailuaineistoksi, niin tietenkin unohdin kokonaan jalostustietokannan tilastot-osion. Johtunee siitä, että minulla ei juuri ole syytä tutkailla sitä.